lauantai 18. huhtikuuta 2015

Biokemiaa Oulussa 50 vuotta

Niinku otsikostakin voi päätellä, tänään juhlittiin. Tässä more-or-less lyhyt katsaus päivän seminaareihin, niiltä osin ku allekirjoittanut oli niitä katsomassa. Harmillisesti rahatilanne ei ihan antanut periksi ilmoittautua myös iltajuhlaan (akateeminen pöytäjuhla, pukusitsit ilman lauluja) :/

Päivä alkoi lyhyillä ylistys- ja historiikkipuheilla tiedekunnan silmäätekevien toimesta (koulutusdekaani Peppi Karppinen, professori Taina Pihlajaniemi ja dekaani Kalervo Hiltunen). Vaikka kaikilla puhujilla oli hieman eri teemat niin samoja nimiä ja asioita nousi silti esiin. Tykkäsin varsinkin Kalervon historia-puheesta, koska opin siitä niin paljon pikkujuttuja, mm. sen miksi meille tulee filosofian maisterin paperit (aikoinaan kun biokemian opetusta aloitetttiin vuonna 1965 meidän opetus oli filosofian tiedekunnan alla. Seuraavalla vuosikymmenellä filosofian tiedekunta jakaantui sitten luonnontieteelliseen ja humanistiseen tiedekuntaan) tai että biofysiikka oli aikoinaan osa biokemiaa eikä fysiikkaa (erosi omaksi laitoksekseen vuonna 1980). Saatoin myös tahattomasti naurahtaa ku tuli tilastoja biokemialta 50 vuoden aikana valmistuneista opiskelijoista, yhteensä 666 (YEAH) kappaletta :D All in all, tykkäsin.
 
Dystrofinen epidermolysis bullosa (Medenica J & Lens M, 2008).
Seuraavaksi oli kahden kutsutun puhujan vuoro. Ensimmäinen puhuja oli professori Leena Bruckner-Tuderman, aikoinaan väitöskirjansa Oulussa biokemialla tehnyt kollageenitutkija, joka on nykyään professorina Saksan Freiburgissa (Albert Ludwikin yliopistossa). Leenan puhe kävi läpi historiaa ja nykypäivää kollageeni VII:n löytämisestä ja siihen liittyvään tautiin, dystrofiseen epidermolysis bullosaan (DEB), kehitellyistä hoitomuodoista. DEB on tälläinen "kiva" pieni genettinen tauti, joka aiheuttaa sen, että ihon kerrokset eivät kunnolla kiinnity toisiinsa jolloin pienikin hankaus aiheuttaa vesirakkuloiden muodostumista. Siinä ku iho on kokoajan rikki tai vähintäänkin rakoilla niin yllättäen arpeutumista tapahtuu, mikä sitten voi johtaa vaikkapa sormien tai varpaiden yhteenkasvamiseen (katso kuva). Ai niin, ihosyövän riski on myös suuri tätä tautia sairastavilla. Että, nami nami vaan teillekkin. Pisteenä iin päällä on se, ettei parantavaa hoitokeinoa vielä olla löydetty, vaikkakin prof. Bruckner-Tuderman (ja muutkin tutkijat, tietenkin) tekee kovasti töitä asian eteen ja on saattanut löytää lääkkeen, joka helpottaa potilaiden oireita. Jotain edistystä sentään. Ja aivan, tärkeää on myös, että tutkimuksissa oli mukana hra (?) Venu Mittapalli, höhö. 

Toinen puhuja oli myöskin aikoinaan Oulun yliopistosta biokemialta väitellyt, nykyään Kiinassa (Pekingin yliopisto) professorina toimiva Yong-Mei Qin. Yong-Mein tutkimusaihe on hieman erikoisempi ainakin näin oululaisen biokemistin korviin, sillä hän tutkii puuvillakuitujen kehitystä (Oulussa ei tehdä kasveihin liittyvää biokemian tutkimusta ollenkaan). Aiheelle on tietenkin aika kova tilaus, onhan Kiina yksi maailman suurimpia puuvillan tuottajamaita ja mitä fluffimpi puuvillapallero, sitä kehittyneemmät ja pidemmät puuvillakuidut, mikä taas tarkoittaa isompaa satoa (ja sitä kautta enemmän tuotetta ja enemmän rahaa). Yong-Mein tutkimuksissa oli selvinnyt, että rasvahappoaineenvaihdunnalla on osansa puuvillakuitujen kehityksessä ja että mm. fosfatidyyliinositolimonofosfaatti (phosphatidylinositol monophosphate, PIP, tarkemmin 34:3-muoto) on tärkeä kuitujen kehitykselle ja se voi jopa palauttaa kuitujen kehityksen takaisin raiteilleen, jos kehitystä on estetty vaikkapa wortmanniinilla. Jos olisin muistanut enemmän rasvahappoaineenvaihdunnasta niin olisin varmaan saanut tästä esitelmästä enemmän irti, mutta tykkäsin silti, vaikka puhujaa selvästi jännittikin puheen pitäminen (hyvin meni silti).

Alumnipinssi ja seminaariohjelma.
Tässä vaiheessa oli lounastauko ja posterien katselua (vähintään yksi posteri per tutkimusryhmä). Allekirjoittanut livahti lounaan jälkeen yläkertaan omaan "työhuoneeseen" etsimään artikkeleja PubMed:n avulla, koska seuraavat seminaarit eivät vaikuttaneet niin kiinnostavilta. Seminaarisarjaan palasin mukaan sopivasti kahvitauon aikana, toisin sanoen join ilmaiset kahvit! Pullaakin oli röykkiöittäin tarjolla, mutta muuta ilmaisroipetta ei :( Eli ei käynyt niin hyvää tuuri kuin Niinalla. Yliopiston alumnipinssin sentään sain nyysittyä, vaikka en virallisesti alumni vielä olekaan (,mutta pian kuitenkin).

Seminaarisarja jatkui Marjo Kestilän (THL:n oikeusgeneettisten isyystutkimusten yksikön päällikkö, hänkin Oulusta väitellyt, ylläri pylläri) urakertomuksella. Mietin jo nimen nähdessäni, että mistä tämä dejavu-tunne tuli, mutta sitten esitelmää seuratessa tajusin, että tämä henkilöhän kävi puhumassa meille neljä vuotta sitten järjestetyllä perinnöllisten sairauksien biokemiaa-kurssilla! Arvaattekin varmaan, että TYKKÄSIN! Aihealue oli siis osittain sama kun tuolla kurssilla (Marjon ura lähti alkuun perinnöllisiä suomalaisia sairauksia tutkimalla), mutta Marjo kertoi myös nykyisestä työstään isyystutkimusten parissa. Vaikka aihe onkin vakava, eikä kukaan varmasti joudu huvikseen tilanteeseen, jossa isyystutkimus pitää suorittaa (en siis nyt halua että kukaan pahoittaa tästä mielensä), niin silti hymyilytti aika paljon esitelmän aikana. Esimerkiksi, yleensähän isäehdokkaita on siis vaan yksi (80% tapauksista), mutta joskus jopa kaksi (15% tapauksista) tai useampia (5% tapauksista). Ilmeisesti tämän vuoden ennätys on kuusi isäehdokasta :D Huhhu, on siinä kiirettä pitänyt. Muutenkin Marjon urassa oli paljon mielenkiintoisia asioita, joita toivoisin omalle tulevalle työurallenikin.

Tämän jälkeen olivat vuoroissa vain päätössanat (professori Thomas Kietzmann), jossa vedettin vähän yhteen päivän antia ja nostettiin esille samoja, biokemian opetukseen vahvasti vaikuttaneita henkilöitä, joita oli noussut esille jo aiemminkin päivän aikana. Erityisesti kolmea henkilöä haluttiin kunnioittaa ja heidän mukaansa sitten nimettiin tiedekunnan infastruktuuria. Ettäs tiedätte seuraavan kerran kun menette luentosaliin L101A niin kysessä on Kivirikon sali (Kari Kivirikon kunniaksi), L101B-sali on tästedes Hassisen sali (Ilmo Hassisen kunniaksi) ja näiden luentosalien edessä oleva aula on Tryggvasonin aula (Karl Tryggvasonin kunniaksi).Tälläistä tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti