keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Let's play a game

Ensinnäkin: Hyvää Epilepsia-kuukautta! Jostain syystä marraskuu on sekä miestenvaivojen, että epilepsiatietoisuuden kuukausi. Koska marraskuu on paraskuu. En kuitenkaan kirjoita nyt epilepsiasta. Käyn parhaillaan erittäin antoisaa Neurotieteet-kurssia, joka on valaissut monia asioita. Kurssin päätyttyä voin kirjoittaa paljon tyhjentävemmän selostuksen :)

Asiaan!

http://cdn.meme.am/instances/500x/61821460.jpg

Pidettyäni esitelmän Martoille olen pohtinut aivojen vanhenemista ja maanläheisiä keinoja hidastaa sitä. Tiedostan ravinnon ja huonojen elintapojen merkityksen, mutta olen kaivannut niiden rinnalle...jotain. Viimeisimpänä luin artikkelin tietokonepelien vaikutuksesta aivojen plastisuuteen eli muokkautuvuuteen.

Tietokonepelaaminen on siirtymässä pikkupoikien huvituksesta aikuisten hyväksyttäväksi harrastukseksi. Iltasanomat alkoi kesän aikana uutisoida kansanvälisten kisojen tuloksia urheilu-uutisten tapaan. Hienoa! Jokainen uusi sukupolvi tuntuu olevan edellistä myötämielisempi pelaamisen suhteen. Isäni mielestä pelaaminen on epäilyttävää ajanhukkaa (pitänee lyödä faktoja pöytään..). Itse en ollut kiinnostunut pelaamisesta ennen kuin tapasin erään hurmaavan nörtin, joka tätä kirjoittaessani katsoo Dota 2:n Frankfurt Major -turnausta. Viimeisen Steam-tarkistuksen mukaan pikkuveljeni on pelannut 102.3 tuntia viimeisen kahden viikon aikana. Heillä harrastus on terveen rajoissa, mutta pelaamisessa on myös ongelmansa.

Peliriippuvuus 

Niinkuin mihin tahansa muuhunkin nautintoa tuottavaan asiaan, myös pelaamiseen voi jäädä koukkuun. Peliriippuvuus sairautena määritellään samaan tapaan kuin monet muutkin riippuvuudet: kun pelaaminen alkaa haitata normaalia elämistä, kyseessä on riippuvuus. Vaikka Veikkaus on muutamaan otteeseen kampanjoinut rahapeliriippuvuuden ongelmista ja monet päihderiippuvuuteen puuttuvista tahoista (mm Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä A-klinikkasäätiö) tiedostavat  myös peliriippuvuuden, niin kutsuttu videopeliriippuvuus ei ole virallisesti määritelty sairaus. Tätä on perusteltu sillä, ettei aiheesta ole tarpeeksi tutkimustietoa. Ongelmallista on esimerkiksi se, ettei pelaamiseen käytetty aika sinänsä kerro peliriippuvuudesta.

Terveyden ja hyvin voinnin laitos on myös julkaissut huolestuneille vanhemmille tietopaketin nuorten pelaamisesta (Nuoret pelissä - tietoa kasvattajille lasten ja nuorten digitaalisesta pelaamisesta). Tiedotteessa on lueteltu pelaamisen hyviä ja huonoja vaikutuksia. Huonoina ominaisuuksina mainitaan muun muassa selkäoireet, eristäytyminen ja unettomuus. Ei kuulostaa lainkaan kaukaa hauetulta, näitä saa myös muuten vain koneella roikkumisesta. Hyvinä puolina luetellaan päätöksenteon ja tiedon prosessoinnin nopeutuminen, silmä-käsikoordinaation parantuminen sekä kielten oppiminen. Erityisesti viimeksi mainitun allekirjoitan täysin. Suurin osa peleistä on tarjolla vain englanniksi - siinäpä motivoiva tapa oppia kieltä muuten vastahankaiselle kieltenopiskelijalle.

Monet valittavat väkivaltaisten pelien tuottavan väkivaltaisia pelaajia. Asiaa on tutkittu ja tuloksia on puoleen ja toiseen. Näyttäisi siltä, että normaali tasapainoinen nuori osaa käsitellä pelien väkivallan osana peliä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sen sijaan valmiiksi väkivaltainen yksilö voi poimia peleistä ideoita ja käyttäytyä niiden mukaan. On siis hyödytontä kampanjoida peliteollisuutta vastaan kun tärkeintä olisi keskittyä hoitamaan nuorten yleistä hyvinvointia.


"Älypelit"

Mitenkäs ne hyödyt? Räiskintäpelien rinnalle on kehittynyt myös valtava valikoima "älypelejä" - joista jotkin ovat älykkäämpiä kuin toiset. Osa pohjaa perinteisiin pulmapeleihin, sudokuun ja ristikoihin. Osa taas väittää kovasti olevansa strategiapelejä, vaikka itse en niitä sellaisiksi kutsuisi. Pelaamista on tutkittu tieteellisesti jonkin verran ja tutkijat ovat yrittäneet itse kehittellä älypelejä. Aikaisemmin linkaamassani tutkimuksessa vertailtiin Portal 2 peliä toiseen, Lumiosity-nimiseen tutkijoiden kehittämään peliin. Tutkimuksessa huomattiin, että kaupallinen peli oli ylivoimaisesti parempi lisäämään tutkittavien kognitiivisia taitoja verrattuna kyseistä tarkoitusta varten kehittettyyn peliin.

Mikä peleissä on niin hyväksi aivoille? Aivot hyötyvät siitä, että niitä käytetään. Samanlaisen liikkeen tositaminen jatkuvasti ei kuitenkaan auta kauaa, sillä pelaaja oppii tekemään ne refleksinomaisesti. Aivoille parasta harjoitusta on peli, jossa joutuu käsittelemään monia aivojen osa-aluita, näköä, kuuloa, muistia ja kolmiuloitteista hahmotusta muuttuvassa ympäristössä. Vielä parempaa, jos peli itsessään tuottaa positiivisia kokemuksia ja pelin ratkaisun on mahdolllista löytää monella tapaa.

Kumman arvelet stimuloivan aivoja enemmän? (Pacman, Namco/Talos Principle, Devolver Digital)






Vinkkejä hyvistä peleistä

Portal & Portal 2

Suoranaiseksi kultti-ilmiöksi noussut Portal on Valve Corporation kehittämä logiikkapeli, jonka ensimmäinen opsa julkaistiin 2007 ja jatko-osa 2011. Pelaaja ohjaa Chell-nimistä naista, joka on lukittuna salaperäiseen tutkimuskeskukseen osana jonkinlaista ihmiskoetta. Chell pyrkii pääsemään pakoon ainoana aseenaan "Aperture Science Handheld Portal Device 04", jolla luodaan portaaleja, fyysisiä portteja kahden paikan välille. Pelin edetessä pelaajan joutuu ratkomaan entistä haaastavampia pulmapelejä päästäkseen eteenpäin. Ainoana seurana tutkimuskeskuksessa on tekoäly nimeltään GLaDOS, jonka kylmä kommentointi on osa pelin kuuluisaksi tehnyttä makaaberia huumoria.


Erityisen hienoksi pelin tekee siihen ohjelmoidut fysiikan lait. Portaaleja tehdessään pelaajan täytyy hyödyntää peliin ohjelmoitua liikemäärän, liike-energian ja pyörimismäärän säilymistä. Eli jos luot portaalin ensimmäisen osan lattiaan ja toisen osan seinään, hyppäät sitten korkealta tasolta ensimmäiseen, liike-energiasi säilyy ja lennät toisesta portaalista ulos putoamista vastaavalla voimalla. Lisäksi mukana on katapultteja,valoa taittavia prismoja sekä kuutioita, joita on kuljetettava paiaksta toiseen.

The Talos Principle

The Talos Principle on palkintoja kerännyt pulmapeli, jonka keskiössä on ihmismäiseksi rakennettu androidi. Pelin on kehittäny kroatialainen Croteam ja se julkaistiin vuonna 2014. Tarinallisesti pelin idea on lähes raamatullinen: mystinen ääni ylhäältä, teköäly nimeltään "Elohim", haluaa päähenkilön pohtivan olemassaoloaan ja elämän tarkoitusta. Ihmiskunnnasta on jäljellä vain kokoelma niiden tutkijoiden muistiinpanoja, jotka olivat rakentamassa pelaajan kokemaa todellisuutta. Löytääksen "valaistumisen", päähenkilön on rakottava monimutkaisia pulmapelejä, jotka edellyttävät hyvää kolmiuloitteista hahmottamista sekä päättelykykyä.


Space Engineers

Joka teekkarin märkä virtuaaliuni: suunnittele oma avaruusalus. Tai avaruuskanuuna. Tai avaruusvessa. Space Engineers on Leen Software House:n kehittämä avoin pelimaailma, jossa pelaaja pääsee toteuttamaan itseään rakentamalla avaruusaluksia. Vähän kuin Minecraft avaruudessa. Insinööriluovuutta:

Virtuaalisten koneiden rakentelu ei ehkä tässä tapauksessa anna eväitä työelämään, mutta aivoja joutuu silti rassaamaan miettiessä sisätilojen kokoa suhteessa ulkomittoihin, moottoreiden tehoa suhteessa aluksen painoon ja niin edelleen.

Peli-iloa!

-Ninni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti