Hyvää juhannusta lukijoille!

Ninni

Kukkahame ja lakatut varpaankynnet. Jep, kesä on täällä.
Kissa on meillä talvellakin. Sano ei kesäkissoille!

Hei kaikille täältä Kuopiosta!

Kesä on täällä ja kaikki bioblogistit ovat enemmän tai vähemmän kiirellä menossa kohti juhannuksen viettoa. Juhannus on jotenkin maaginen päivä. Sitä ennen kesä on märkä ja kylmä ja sen jälkeen alkaa oikea, lämmin kesä. Tai siltä ainakin tuntuu, kun miettii lapsuuden kesiä. Tuleva juhannus tulee olemaan täynnä lauta- ja korttipelejä. Sain vastikään synttärilahjaksi Cards against humanity -pelin kolmen lisäosan kanssa. Sitä tulee varmasti pelattua paljon. 

Rentouttavaa juhannusta! Ensi viikolla jatkamme normaaleilla postauksia!

-Ninni, kesämielellä

Krista

Oli ne vielä äskön kauniita :(

Hei!

Luette juuri nyt noin viikon vanhaa viestiä allekirjoittaneelta. Päätin kirjoittaa juhannusterveiset etukäteen, koska tämän tekstin julkaisuajankohtana olen todennäköisesti a) ulkona tai b) mökillä (ja ulkona). Gradua pakertaessa, on tullut istuttua ihan tarpeeksi sisällä tietokoneen ääressä ja missattua monta kaunista alkukesän päivää (ja melkein tuomien kukkimisen, prkl! Se tuoksu on huu-maa-va). Siksi aionkin nyt toivottaa kaikille lukijoille ja kanssakirjoittajille Hyvää ja lämmintä juhannusta, täydellisesti grillattuja herkkusieniä, vapaata stressistä ja intoa työntekoon/opintoihin sitten kun ne taas jatkuvat!

Se on moro, järvi/kasvimaa/raivaussahan työmaa/frisbee-golfkenttä/geokätköily kutsuu!

-Krista, sellanen stressitön versio

 

Henu

Tämä juhannus meneekin Ruotsissa. Työkavereiden mukaan midsommar on täällä aika samantapainen kuin Suomessa, eli suurin osa ihmisistä viettää sen mökillä. Koko Tukholma on kuulemma juhannuksena aika kuollut, kun tukholmalaiset lähtevät muualle. Juhannus tarkoittaa minulle tälläkertaa extrapitkää viikonloppua ja poikaystävä saapuukin tänne huomenaamulla. Ruotsalaisiin midsommar-perinteisiin kuuluu myös sellaisen juhannussalon (?) koristelu ja sen ympärillä tanssiminen, joten meillä oli suunnitelmissa vierailla Skansenissa, jossa järjestetään vanhan ajan juhannustapahtuma. Lisäksi ajattelimme viikonlopun aikana käydä Uppsalassa.

Mutta lähdenkin tästä sektioimaan vielä yhdet aivot ennen vapaata. Hyvää juhannusta kaikille! :)

Henna, turistimielellä

Ensitunnelmat Tukholmasta ja tutkimusharjoittelusta Karoliinisessa instituutissa

Hei taas! Olen nyt ollut täällä Tukholmassa vähän yli viikon ja vaikka välillä on ollut vähän koti-ikävä, olen kuitenkin viihtynyt täällä tosi hyvin.

Olen tainnut mainitakkin, mutta tämä on siis ensimmäinen kerta, kun teen harjoittelua. Lisäksi tämä on myös ensimmäinen kerta kun olen ulkomailla ihan itsekseni ja Tukholma on muutenkin ihan vieras kaupunki. Aina tuntuu, että kaikki jotka lähtee vaihtoon tai ulkomailla pidemmäksi aikaa on siellä niin cooleina ja ei tee mitään ylityhmää (tai sitten ne ei vaan koskaan kerro siitä). No en ole vielä onnistunut tuhoamaan labrassa mitään, mutta muuten sellainen normaalielämä on ollut välillä aikamoista sekoilua.

Olin tosi hermostunut joukkoliikenteenkäytöstä täällä, mutta onnekseni pääsin täältä asunnolta Karolinska Sjukhusetiin ilman mitään vaihtoja bussilla. Juttelin ohjaajani kanssa siitä, miten pääsen kulkemaan töihin ja hän sanoi, että pääsisin varmaan Tunnelbanalla (=metro) paljon nopeammin. Olen ollut Helsingin metrossa yhden kerran joskus lapsena, eikä minulla ollut oikein hajua miten metroa käytetään. Tiesin kyllä, että se on maanalla. Yritin googlata "how to use Stockholm Tunnelbana" ja "how to use metro", mutta ilmeisesti kenelläkään muulla ei ole ollut koskaan ollut samantapaista ongelmaa kuin minulla, sillä hakutuloksissa neuvottiin vaan, että tarvitset SL-kortin (vähän niinkuin bussikortti, mutta käy kaikkiin Tukholman julkisiin) ja se pitää leimata. Menin sitten yhdelle metroasemalle, mutta en siltikään tajunnut yhtään mistä voi tietää, mihin suuntaan joku metro menee, ja kysyin yhdeltä kivalta vartijalta että miten pääsen Karoliiniseen ja se neuvoi, mikä metro piti ottaa, mutta en vieläkään oikein tajunnut miten sinne oikealle laiturille pääsee ja yritin vahingossa mennä sellaisesta ulosmenoportista sisään ja ihmisiä vaan tunki mun ympäriltä. Hävettää vieläkin. No sitten onneksi pääsin oikeaan metroon ja loppumatka menikin sitten onneksi hyvin ja nyt osaan kulkea myös Tunnelbanalla enkä yritä mennä sisään vääristä porteista.

Itse harjoittelu on ollut tosi opettavaista ja kivaa. Vaikka olen ollut tuolla vasta lyhyen ajan, olen oppinut ihan hirveästi siitä millaista on olla tutkija ja millaisia asioita tutkijan työhön kuuluu. Monesti ajatellaan, että tutkijana olo on puurtamista yksin labrassa, mutta ainakin täällä se on kaikkea muuta. Ryhmällä, jossa olen töissä on säännöllisiä kokouksia, jossa kaikki esittelevät mitä ovat tehneet ja millaisia tuloksia ovat saanneet ja sitten koko ryhmä miettii yhdessä miten kannattaisi seuraavaksi edetä ja mistä yllättävät tulokset saattaisivat johtua. Olen myös opetellut täällä uusia tekniikoita, kuten cryo-leikkeiden tekoa ja ELISA:a.

Olin tosi stressaantunut pari ekaa työpäivää ja jännitin ihan hirveästi, mutta nyt on vaan aina kivaa mennä töihin ja työilmapiiri on tosi mukava ja kaikki ovat tosi avuliaita. Lisäksi täällä on joka perjantaina fika eli koko meidän kerroksen työntekijät kokoontuvat yhteen juomaan kahvia ja syömään kakkuja ja sellaista. Tuo on ilmeisesti tapa kaikkialla Ruotsissa.

Sekaisin(ko?)

Mieliala vaihtelee, gradun kirjoitus takkua ja aika meinaa loppua, ulkona on niiiiiiiiin hirveän nättiä, tekee mieli siivota, voisin nukkua koko päivän... Mieli on sekaisin ku vaatekaappi (kaikki on omissa lokeroissaan, mutta pinot on sekaisin), johtuneeko menkoista vai stressistä vai keväästä - sen kun joku kertois. Siksi päätinki tehä tälläsen sillisalaattipostauksen, missä on vähä kaikkea.

 

Nönönönnööö, paskat tiedemiehet

... kun ette osaa edes proteiinienne rakenteita ratkaista ilman tavallisia kaduntallaajia. Tää alkuepäinen uutinenhan on jo vanha (2011), mutta se tuli taas jossain päin internettiä vastaan, ja viesti oli vähän sellanen "haha, boob scientists". Kyseessä on siis uutinen siitä, kuinka tietokonepelaajat ratkaisivat reesus-apinoilla esiintyvän AIDS:n kaltaisen viruksen proteaasin (pilkkoo muita proteiineja) rakenteen 10 päivässä FoldIt-ohjelman avulla. Rakennetta oli aiemmin yritetty ratkaista tutkijoiden toimesta proteiinikemian keinoin, mutta siinä ei oltu onnistuttu. Asia oli vaan esitetty vähän tutkijoille haistatellen siinä kyseenomaisessa postauksessa (tai sitte mieli on vaan herkällä), mutta kyllä minä mieleni niin kovasti pahoitin (no jaa, en oikeastaan, mutta vähän pisti silmään silti). Tapaus oli siis loistava, mutta postauksen esitystapa vaan oli huono.

Ainahan tieteessä ei mene kaikki kuten Strömsössä. Enemmänkin se on sääntö, että ongelmia ilmaantuu jossain vaiheessa. If it can go wrong, it will go wrong. Tässäkin tapauksessa tutkijat olivat kyllä saaneet ulos raakadataa kyseisen proteaasin rakenteesta (röntgensädediffraktometria-menetelmän avulla), mutta tämän datan käsittely ei oikein onnistunut. Yleensä raakadata käydään läpi tietokoneohjelmalla, joka käyttää raakadatan tietoa luodakseen proteiinista kolmiulotteisen rakennekuvan.  Tätä yritettiin, mutta ei onnistuttu, vaikka samankaltaisia proteaaseja pystyttiin käyttämään mallina. Kyseinen proteaasi on siis entsyymi ja niistä on usein vaikeaa muodostaa rakennekuvia, kun pitää ottaa huomioon n+1 asiaa (ligandin ja substraattien pääsy entsyymin aktiiviseen kohtaan, rakenne-elementtien asettuminen, pH:n vaikutus, vesimolekyylien asettuminen jne jne).

FoldIt on siis ohjelma tai "peli", jonka avulla kuka tahansa voi valita pelin tietokantaan syötetyn proteiinimolekyylin ja muutella sitä (sidoksien pituuksia jne pieniä muutoksia) niin, että rakenteesta tulee mahdollisimman toimiva ja energiatehokas. Tämän tyyppinen optimointi ja kokonaisuuksien hallinta on vaikeaa ja työlästä tehdä tiekoneella. Siksi onkin mahtavaa, että tämä tehtävä on saatu muutettua pelimuotoon, niin moni on pelistä innostunut ja samalla voidaan edistää tiedettä. Thumbs up!

https://fold.it

Linkkejä

Yksi tiedeyhteisön hyviä puolia on kriittisyys. Artikkeleita luetaan, arvostellaan, hehkutetaan, mutta myös vedetään takaisin. Itse asiassa yllättävän usein ja vieläpä huippulehdistä (joissa kritiikin määräkin on kyllä suurempi). Jos tämä puoli kiinnostaa niin kannattaa seurata tälläistä blogia/sivustoa kuin Retraction Watch.

Ryhmätöiden tekemisessä on usein se ongelma, että ei tiedä tekeekö muut mitään tai että tehdyt jutut pitää erikseen sovittaa yhteen. Tähän löytyy ratkaisuksi ainakin Google Drive, jossa voi tehdä kaikkia perusdokumentteja (taulukko, teksti, diaesitys), jakaa niistä linkki muille ryhmäläisille ja muokata dokumentteja yhdessä reaaliajassa netin yli. Ryhmäesitysten teko yhdessä ei oo ikinä ollut näin helppoa. Kunhan siis muutkin oikeasti tekee jotain (eikä saa ryhmäänsä pelkästään lusmuja). Plussaa myös se, että dokumentti on aina saatavilla (kunhan netti löytyy) eikä esitystä voi unohtaa kotiin niinku saattaa käydä jos muistitikulla yrittää tuoda esitystä. 

Tekis mieli lukea tiedejulkaisuja vähän kaikilta tieteenaloilta, mutta ei jaksa lähtä selaamaan yksittäisiä lehtiä läpi joka kuukausi ja Tieteen Kuvalehti menee jo vähän liian populääriksi luettavaksi? Ei hätää, vilkaiseppa sivustolle Science Daily. Sieltä löytyy laaja-alaisesti helppolukuisia artikkeleita, jotka kaikki perustuvat oikeisiin tiedejulkaisuihin ja viitteet on kohillaan!

 

Histoni täyttää vuosia!

Ensi vuosi on siis vuosijuhlavuosi ja oon ihan innoissani, koska tällä kertaa pääsen vieraaksi enkä keittiöön kuten viimeksi (vaikka sekin oli hyvä kokemus). Oon myös innoissani siitä, kun Henu ehdotti/kyseli/mietti aiemmin ruokailun yhteydessä, että pitäskö Histonin järkätä jotain tanssikertausta vujuja varten. Hep! Voin opettaa valssia ja foksia tai pitää ihan vaan yleisiä tanssikertoja, missä soi musiikki ja askelia kerrataan jos on tarve. Kuuntelin jo yhden illan hyviä harjoitusvalssikappaleita :3 Tässä on yksi:

Toinen juttu, mikä vujuista tuli mieleen on, että pitäisikö tehdä sellainen biokemia-teemainen geokätkö? Niitä ei vielä Oulun alueella ole näkynyt ja muutenkin taitavat olla aika harvinaisia. Kyseessä olisi mysteerikätkö eli koordinaatit pitäisi selvittää vaikkapa vastaamalla biokemia-teemaisiin kysymyksiin (esim. mikä on korkein laboratoroiden turvaluokitus) tai lukemalla biokemia-aiheinen tarina. Onko tää ihan tyhmä idea vai käyttiskamaa?!?!?!  

-Gradupaineinen Krista

PS. Kokeilin laittaa tän tekstin ajastimella, katotaan miten käy. EI TOIMINU :/

   

Miehet ovat maasta, naiset maasta

Tämänkertaisen tekstin aihe tuli mieleeni suihkussa.Siinä kun oma sukupuoli oli kovin selvästi esillä, aloin pohtia miesten ja naisten eroja. Itselläni on aina ollut mutkaton suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen. Minulla on paljon sisarruksia, eikä meistä kasvatettu erityisen sukupuolittuneesti. Kaikki osallisutivat maatalon töihin sen kuin ehtivät. Ainoa asia, missä sukupuoli tuli esiin, oli raskaiden tavaroiden nostelu. Minun nirunaru-käsillä ei nosteta vasikoita yhtä kepeästi kuin veljeni muskeleilla. Tuollaiset asiat olivat mielestäni itsestäänsevyyksiä, joten hämmenyin kovasti kun lähdin opiskelemaan ja tapasin aivan erimieltä olevia ihmisiä. Tunnen paljon miespuolisia teekkareita, joiden kokemukset vastakaisesta sukupuolesta ovat peräisin lähinnä Ylilaudalta, joten olen joutunut väittelemään naisten ja miesten eroista aika usein. Yleensä keskustelu pyörii rankkojen stereotypioiden ympärillä: naiset ovat huonompia matematiikassa, miehet ovat sosiaalisesti taidottomampia  jne jne. Olen myös saanut paskaa niskaan ihmisiltä, jotka eivät siedä puhettakaan sukupuolten eroista.

Kuinka naiset ja miehet sitten oikeastaan eroavat? En pidä mutuilusta, vaan haluan mitattua tietoa. Sukupuolieroja käsitteleviä tutkimuksia julkastaan aina silloin tällöin. Muun muassa tällaisia asoita on havaittu:

1. Naiset ja miehet ovat keskimäärin yhtä hyviä matematiikassa..

...muta miehet ovat enemmän edustettuina sekä parhaiden että huonoimpien oppiaiden keskuudessa, sanoo eräs tutkimus.

2. Miehet ovat parempia arvioimaan henkilön koon tämän äänen perusteella

Hieman hämmentävä taito, mutta tutkijat arvelevat sen olevan tärkeä sosiaalisessa kanssakäymisessä. 

3. Naiset ahdistuvat herkemmin kodin sotkuisuudesta

Naiset eivät ole automaattisesti siistimpiä kuin miehet, mutta Arizonan yliopiston tutkimuksen mukaan KESKIMÄÄRIN naiset ärsyyntyvät sotkuisuudesta helpommin kuin miehet, joten he myös tarttuvat herkemmin toimeen ja tekevät enemmän kotitöitä. Tämä päti silloinkin kun heteropariskunnan mies ei käynyt lainkaan päivätöissä. Homopareilla on työt jakautuvat tasaisemmin.

4. Miehet ja naiset suunnistavat eri tavoin

Naiset käyttävät miehiä enemmän maamerkkejä, kun taas miehet  seuraavat reittiohjeita. Näin ainakin mikäli uskotaan reesusapinoilla teetettyä testiä.

5. Naiset huolestuvat helpommin

Naisilla on miehiä enemmän reseptoreja serotoniini-nimiselle aivojen välittäjäaineelle. Naisilla on myös vähemmän proteiinia, joka kierrättää tätä välittäjäainetta. Serotoniini vajaus aiheuttaa alakuloisuutta sekä masenuneisuutta, mikä onkin paljon yleisempää miehillä kuin naisilla.

Kummassakin sukupuolessa on hyvät ja huonot puolet. Emme ole samanlaisia, mutta molemmat ovat yhtä tarpeellisia. Ei viitsitä tapella näistä asioista enää. Loppuun vielä kissavideo, koska internet:

-Ninni

P.S. En innostu lasten kasvattamisesta sukupuolirooleihin sen enempään kuin sukupuolettomastakaan kasvatuksesta. Lähipiirin lasten perusteella totean, että lapsi on onnellisimmillaan, kun saa itse päättää leikkiikö nukeilla vai traktoreilla.

Kuulumisia

Meinasin kirjoittaa vihdoin ja viimein soijasta, mutta lykkääntyi taas sekin juttu. Perjantaina on tämän kevään viimeinen tentti ja tämä loppukevät on ollut aika väsyttävää ja olen lähinnä rämpinyt kursseja ja tenttejä läpi osittain myös sen takia, että olen välillä laiskotellut ja aikatauluttanut hommia aika huonosti. Lisäksi on myös ollut paljon aikavieviä opintojen ulkopuolisia velvollisuuksia. Perjantaina on biokemian pääsykokeet ja jos ennätän omasta kokeesta ajoissa pois käyn kurkkaamassa, josko näkisin muutaman tulevan fuksulaisen.

Ensi viikko onkin sitten viimeinen viikko Oulussa ennenkuin lähden Tukholmaan työharjoitteluun kesäksi. Toivon kovasti, että maisemanvaihto ja harjoittelu lataisivat akkuja syksyn maisterikursseja varten ja ehkä opiskelumotivaatio nousisi siinä samalla.

Tämän viikon postauksessa ei nyt oikein ollut mitään pointtia, mutta lähden tästä kohta pyöräilemään Kristalle enkä ehdi miettiä tätä enempää.

Aminohappohistoriaa

Muinaisosastolta päivää, on taas pienen historiatuokion aika!

Väitetään, että hyvä biokemisti tuntee aminohappojen yksi- ja kolmekirjaimiset lyhenteet sekä osaa piirtää vähintään kaikki 20 luonnollista aminohappoa tuosta vaan ulkomuistista. Tästä syystä niitä myös jankataan biokemian kursseilla aika ajoin. Aminohappojen nimissä on suurta vaihtelua eivätkä ne yksi- ja kolmekirjaimiset lyhenteetkään aina mene ihan loogisesti. Tästä syystä niiden ulkoa opettelu ei aina mene kuten Strömsössä. Mistä tämä sitten johtuu, miksei ole kehitetty jotain helpompaa ja loogisempaa systeemiä aminohappojen nimille? Tässä hieman historiaa aminohappojen nimien takaa.

Aminohappojen löytäminen

Saffranin artikkeli vuodelta 1998 (Amino acid and parlor games: from trivial names to a one-letter code, amino acid names have strained students' memories. Is a more rational nomeclature possible? Biochem Educ. 26, p. 116-18) kuvaa lyhyesti, mutta silti yllättävän kattavasti aminohappojen nimeämisen logiikkaa ja historiaa sekä ehdottelee parannusideoita nimeäniseen. Kannattaa vilkaista jos kiinnostaa.

Suurin osa aminohapoista (18 kpl) on pystytty eristämään ja tutkimaan jo 1800-luvulla pääasiassa saksalaisten tutkijoiden toimesta. Tämän ajan menetelmät proteiinien hajotukseen oli kohtalaisen kova: keittäminen joko hapossa tai emäksessä. Tästä syystä kahden aminohapon löytäminen jäi seuraavalle vuosisadalle, koska eiväthän sen ajan tutkijat arvanneet, että kyseinen käsittely saattaisi hajottaa myös aminohappoja.

Jotain logiikkaa aminohappojen nimien takaa

Let's face it, paras logiikka aminohappojen nimien takana on loppuliite -iini, joka tulee sanasta amiini. Typpiryhmähän löytyy jokaisesta aminohaposta. Muutoin nimi viittaa yleensä lähdemateriaaliin, erikoispiirteeseen  tai kemialliseen rakenteeseen.

Juustoa, parsaa ja vehnää - niistä on pienet aminohapot eristetty!

Alaniini - Tämän aminohapon ajateltiin sisältävän aldehydi(AL)-ryhmän, vaikka näin ei ollut. Nimi jäi silti.

Arginiini - Eristettynä muodostaa vaaleita, hopeisena kimaltavia kiteitä. Etuliite tulee kreikan hopeaa tarkoittavasta sanasta, argyros.

Asparagiini ja aspartaatti - Molemmat eristettiin alunperin parsan (engl. asparagus) mehusta.

Fenyylialaniini - Nimi perustuu kemialliseen rakenteeseen: bentseeniryhmä (engl. phenyl), joka on kiinnittynyt alaniiniin.

Glutamiini ja glutamaatti - Molemmat eristettiin alunperin vehnäproteinista, gluteiinista.

Glysiini - Maistuu makealta, etuliite gly(glu) tulee kreikan makeaa tarkoittavasta sanasta, glykos.

Histidiini - Eristettiin alunperin kudoksista. Etuliite tulee kreikan kudosta tarkoittavasta sanasta, histos.

Isoleusiini - Nimi perustuu kemalliseen rakenteeseen tai oikeammin ajatukseen siitä, että isoleusiini on leusiinin isomeeri (sama molekyylikaava, eri rakenne). 

Kysteiini - Eristettiin alunperin virtsasta ja virtsahan tulee virtsarakosta, tai kuten aikoinaan kyseistä elintä nimitettiin, kystasta (engl. cyst).

Leusiini - Eristettynä muodostaa valkoisia kiteitä. Etuliite tulee kerikan valkoista tarkoittavasta sanasta, leukos.

Lysiini - Eristettiin alunperin hajoamassa (lyysi) olevista kudoksista.

Metioniini - Nimi perustuu kemialliseen rakenteeseen: ME (metyyli) + TIO (rikki) +N + IINI (amiini). 

Proliini - Nimi perustuu kemialliseen rakenteeseen: PyrROL (pyrroliinirengas) + IINI (amiini).

Seriini - Eristettiin alunperin silkkiin kiinnittyvästä proteiinista. Etuliite tulee latinan silkkistä tarkoittavasta sanasta, sericus.

Treoniini - Nimi perustuu kemialliseen rakenteeseen: Rakenne muistuttaa tiettyä sokeria, treoosia (engl. threose). Toinen myöhemmin löydetyistä aminohapoista!

Tryptofaani - Toinen myöhemmin löydetyistä aminohapoista ja siitä syystä myös nimikin perustuu vähän erikoiseen asiaan, nimittäin proteiinin hajotuksessa käytettyihin entsyymeihin: TRYP (trypsiini) + T (pepTiini-entsyymi) + OFAANI (täysin keksitty liite, sama kuin sellofaanissa).

Tyrosiini - Eristettiin alunperin juustosta. Etuliite tulee kreikan juustoa tarkoittavasta sanasta, tyros.

Valiini - Nimi perustuu kemialliseen rakenteeseen: VAL(valeriinihappo) + IINI (amiini).

Avautumispostaus osa 2: Koe-eläimet

No nyt! Nyt suoni puhkesi ohimolta! Olen valmis avautumaan koe-eläimistä!

Miksi kannatan koe-eläinten käyttöä? 

Kuten aiemmin olen ilmaissut, minä kannatan koe-eläinten käyttöä lääketieteen tutkimuksessa. Olen myös valmis paasaamaan asiasta suu vaahdossa, koska TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ. 

Älkää nyt käsittäkö väärin. En missään tapauksessa nauti eläinten kiusaamisesta, ja pyrin omassa työssäni tuottamaan niin vähän tuskaa koe-eläimille kuin mahdollista on. Tosiasia kuitenkin on, että tutkimuksen nimissä eläimille aiheutetaan stressiä ja kipua, joka päättyy eläimen lopettamiseen. 

Mitä koe-eläinten hyväksi tehdään tällä hetkellä?

Eläinten kärsimystä koetetaan vähentää monilla lainsäädännön keinoilla. Tärkeimpänä mantrana kaikille tutkijoille opettetaan 3 R:ää,  replacement, reduction, refinement, eli suomeksi korvaa, vähennä ja paranna menetelmää (tai jotain sinne päin). Käytännössä siis eläinkokeiden sijaan pyritään tekemään testaukset esimerkiksi soluviljelmillä ja jos eläikokeet ovat välttämättömiä, eläinmäärän täytyy olla mahdollisimman pieni. Lisäksi tutkimusmetodeja pyrtään kehittämään niin, että tutkimus olisi mahdollisimman tarkkaa ja tehokasta, jolloin pienempikin eläinmäärä riittäisi.

Tästä on seurannut monta hyvää asiaa. Koe-eläinten olot ovat inhimillistyneet ja niille esimerkiksi tarjotaan virikkeitä. Eläimiä ei saa kuka tahansa tomppeli käsitellä, vaan tutkijoita koulutetaan lajikohtaisesti suorittamaan perustoimenpiteitä oikein. Käytämme valtavasti aikaa eläimen hyvinvoinnin varmistamiseen, ja niin sen kuuluu ollakin. Mutta myös huonoja puolia on.

Jatkuva paine pienentää eläinmääriä on tutkimuksiin, joiden tuloksista ei oikeastaan voi sanoa mitään. Tiedettä ei nimittäin tehdä hienoilla olettamuksilla, vaan tilastotieteellä. Jos eläimiä on esimerkiksi kolme, ja yhdellä sattuu olemaan käyttäytymistestiä tehdessä huono päivä, voi tilastollisen merkittävyyden vetää pöntöstä alas. Sellaista tutkimusta tehdessä tulee tuhlanneksi aikaa, rahaa ja eläimiä. Jos tutkijat tekisivät tutkimuksen hieman isommalla eläinmäärällä, tulokseen voisi luottaa, eikä koko koetta tarvitsisi uusia. Onneksi tähän ollaan reagoimassa, hitaasti tosin. Huhtikuussa uutisoitiin, että Britannian apurahanmyöntäjät alkavat vaatia hakijoilta laskelmia projektin tilastollisesta merkittävyydestä -toisin sanoen, onko eläimiä tarpeeksi.

Ja mikä sai suonen puhkeamaan?

Viimeisimpänä se, kun tuttavaani pyydettiin pitämään esitelmä tutkimuksestaan, ja häntä neuvottiin välttämään mainitsemasta koe-eläimiä. Jotenkin tuntuu, että koe-eläinten kanssa tekemisissä olevia saa vapaasti vihata. Tutkijoita hyssytellään olemaaan hiljaa omasta työstään, koska joku eläinaktivisti voi olla kuulolla. Miksi tutkijan pitäisi vaieta? Hän ei riko lakia, toisin kuin eläinsuojelijoiden ääriaines. Eri tutkijatahot ovat kertoneet auton renkojen puhkomisesta, vaatteiden töhrimisestä ja uhkausviesteistä. Monet aktivistit jaksavat myös inttää vaihtoehtoisista toimintatavoista. Kyllä, sitä me tutkijatkin haluaisimme, mutta se ei ole aina mahdollista. Mitä meidän pitäisi tehdä tätä ihmeellistä kaikenkattavaa vaihtoehtoa odotellessa? Lopettaa tutkiminen?

Lisäys: Luin viimeisintä Naturen numeroa (14.5.2015). En tiennyt, että EU:ssa on ollut vireillä kansalaisaloite eläinkokeiden lopettamisesta kokonaan. Aloitteen kuuleminen ei ollut kummoinen, mutta on huolestuttavana, että aloite ylipäätään keräsi tarvittavat miljoona nimeä. Toisekseen jutussa mainitaan, kuinka Max Planck -instituutin kädellisiä tutkiva ryhmä siirtyi rottiin, koska ryhmän johtaja, neurotutkija Nikos Logothesis, ei kestänyt jatkuvaa itseensä ja perheeseensä kohdistuvaa uhkailua. Melkoinen menetys neurotieteelle.