Year 2016, why are you so mean to us?

Vuosi 2016 on ollut ihan perseestä - ainakin jos uskoo internetin keskustelupalstoja. Paljon tunnettuja ja rakastettuja viihdemaailman tähtiä on kuollut, USA:n presidentinvaalit ei menny ihan niinku odotettiin, Syyrian kriisi ei ota helpottaakseen, terroristeillä on pitäny kiirettä ajaa rekkoja väkijoukkoihin jne.

Justin Trudeau, kuva Mememaker.net-sivustolta.

Mutta mitä mieltä me kirjoittajat ollaan? Onko vuosi 2016 ollut niin paska kuin internetin anonyymi massa väittää ja voisiko vuosi 2017 olla yhtään parempi? Let's hear it.

Henu

Vaikka olenkin ehkä henkilökohtaisesta elämästäni valittanut aika lailla tämän vuoden aikana, niin sanoisin kuitenkin, että kaikenkaikkiaan 2016 on ollut ihan hyvä, vaikkakin vaikea vuosi. Olen oppinut ihan älyttömästi uusia asioita tämän vuoden aikana ja ainakin olen ottanut ensimmäisen askeleen kohti uraa tutkijana.

Tänä vuonna olen sanonut hyvästit Oululle ja muuttanut Tukholmaan, Täytyy kyllä sanoa, että Histonia, poikaystävää, perhettä ja yleisesti ottaen vanhoja sosiaalisia ympyröitä on ollut kova ikävä. Olen kokenut tämän lisäksi työelämään sopeutumisen hankalaksi. Palaan takaisin labraan loppiaisen jälkeen ja innostus on taas palautunut labrahommiin ja odotan innolla, millaisia tuloksia saan ennen joulua tekemistäni kokeista. Alan kirjoittelemaan gradua valmiiksi helmikuun loppupuolella ja silloin saatan ehkä kertoa vähän enemmän siitä, millaista tutkimusta teen.

Yhteenvetona voisin sanoa henkilökohtaisesta elämästä, että toivon vuoden 2017 olevan parempi ja ainakin rennompi kuin 2016. Haluaisin toivottaa kaikille mukavaa vuotta 2017 :)

Niina

Minulla ei ole suoranaisia idoleita, mutta muutama todella hieno näyttelijä kuoli tänä vuonna - viimeisimpänä Carrie Fisher. Huoh. Sitten maailma on menettäny joukon "anteeksi kuka?" henkilöitä.

Henkilökohtaisella tasolla tämä vuosi ei ollut ihmeellinen. Ja ei, häät eivät tehneet siitä sen ihmeellisempään, ei ollut taikaa siinä hetkessä. Kivat oli juhlat, mutta elämä jatkuu. Tämä vuosi vain eteni vauhdilla! Kirjoitan vieläkin välillä vahingossa vuosiluvun 2015.

Olen ehkä vähän pettynyt aikaansaannoksiini. Töissä on ollut viivytyksiä ja kaikki kotiprojektitkin laahaavaat suunnitellusta. Mutta jotkin asiat ovat sentään paremmin. Olen alkanut vähän paremmin hahmotamaan mitä tulevaisuudelta haluan. Olen päässyt seuraamaan lähempää yliopistopolitiikkaa, enkä ole ihan varma pidänkö siitä. Minua mietityttää myös yliopistojen rahoitustilanne. Mahtanneeko se parantua ennen väittelyäni vai pitäisikö pedata lähtöä ulkomaille. Toisekseen, minun on entistä tarkemmin pohdittava seuraavaa siirtoa myös tuon siipan kannalta - puhumattakaan nyt hypoteettisesta jälkikasvusta. Onneksi tässä on vielä aikaa. Koetan valmistautua moneen vaihtoehtoon käymällä sekä yliopistouraa että yksityistä puolta hyödyttäviä kursseja.

Vuosi 2017 on varmaan minun kohdallani samanlainen kuin 2016. Siinäpä se menee töitä paiskien :)

Memmu

Vuosi 2016 oli mielenkiintoinen ja tunnerikas vuosi. Alkuvuonna muutin Oulusta Kajaaniin projektitutkijan töihin ja valmistuin vihdoin maisteriksi. Muuttaessa Histonin (pienet ja) lämpimät piirit vaihtuivat kotikaupungin muutamiin vanhoihin kavereihin ja uuteen työporukkaan, samalla aloitin salibandyn uudelleen. Tuli siis aikamoinen sosiaalinen muutos, sekä töiden että kaveriporukan osalta. Onneksi tätä pehmittämässä oli oman suvun sosiaalinen turvaverkko. Vuoden edetessä tutustuin uusiin ihmisiin ja sain uusia kavereita, tietenkään unohtamatta Oulun kaveriporukkaa, jota aina välillä kävin morjenstamassa. Töissä sain ja uskalsin vastaanottaa vastuuta - huomasin, että kyllä minä osaan ja pystyn tähän, olen täysin kykeneväinen tutkijan töihin ja välillä jopa yllätin itseni. Työelämässä on paljon asioita, joita ei opiskelujen yhteydessä opi, mutta onneksi ne ovat sellaisia nopeasti sisäistettäviä ja loogisia [toim. huom. on toki myös epäloogisia]. Muutamia jänniä asioita, joissa sain olla mukana, olivat Kajaanin Tutkijoiden yö ja Helsingissä järjestetty ikäihmisten parissa työskentelevien koulutusseminaari, joihin olin tehnyt tieteellisen posterin. Varsinkin jälkimmäisessä tapahtumassa huomasin olevani aika hyvä small talkkaamaan ;) vaikka itse posterin esittämisen ytimekkyys on vielä vähän harjoittelun takana (muista aina yleisö kenelle puhut)! Henkilökohtaisella puolella vuoden kohokohtia olivat (badamtsihh) lomat *:D*! Kävin elokuussa kahden viikon Interrailillä ja lokakuussa kävelemässä Pienen Karhunkierroksen ensilumen aikaan.

Yksi vuoden kohokohta; Pieni Karhunkierros

Päätin jo viime syntymäpäivänäni, että vuodesta 2017 tulee minun vuosi. The year of my life. Optimistina on hyvä lähteä uuteen vuoteen, vaikka muutoksen tuulet puhaltavat jälleen. Uuden vuoden lupauksia en uskalla liiemmin tehdä, mutta kanssakirjoittajille lupaan olla jälleen hieman aktiivisempi blogin suhteen :) Viimeisin oikea panos taisi olla Pyhäinpäivän aikaan, kun yritin rekrytä Histonin fukseja kirjoittamaan vieraskynää - mutta taitavat olla vielä vähän ujoja ;/

Krista

Maailman tuulet eivät ole mua juuri hetkauttaneet - En osaa fanittaa täysillä, terrorismi ja sota herättävät lähinnä surua ja turhautumista (ymmärrän todella huonosti uskontojen takia meuhkaamista ylipäätänsäkään) ja jenkkiläkin on aika kaukana. Vähän kyllä pelottaa USA:laisten ja brittitutkijoiden rahoituksen ja liikkuvuuden puolesta näin Trumpin ja Brexitin jälkimainingeissa. Henkilökohtaisesti olen miettinyt tulevaisuutta ja uraa: Huomasin kesällä tykkääväni ohjaamisesta sekä neuvomisesta ja oikeastaan pidän esitelmien järjestämisestä, joten toivon että pääsen joskus vielä kokeilemaan myös opettamista. Olen pikkuhiljaa myös kehittänyt kiinnostuksen tiedejournalismia kohtaan, osittain tämän blogin kirjoittamisen kautta, joten saatan hyvinkin käydä jonkin kurssin Tiedeviestinnän maisteriohjelman (TIEMA) puolelta ihan mielenkiinnosta. Ehkä tätä kautta voi myös luoda itselleen uraa (ja lisätienestiä tarvittaessa)?

Vuoden 2017 suhteen olen varovaisen toiveikas: Todennäköisesti nimeni löytyy vuoden lopussa jo kahdesta artikkelista ja uusien laboratoriokokeiden pariinkiin pääsen jo heti vuoden alkupuolella (niitä sitte paahdetaankin menemään seuraavaan artikkeliin asti). Opintoja käyn vain satunnaisesti. Rahoitusta on haettu uusille projekteille sen verran ahkeraan, että eiköhän sieltä jotakin tule (mitään varmaa ei kyllä ole vielä). Väitöksiä (ja karonkkoja tietenkin myös!) pitäisi olla tulossa ainakin kolme kappaletta, joten party on!

It is THAT time of the year again!

Joulu! Aika jolloin otetaan joulupukista mallia vatsakummun kasvatuksessa, ihmetellään Petteri-poroon johtanutta jalostusprosessia (vaiko sittenkin mutaatio, hmm-m) ja päivitetään labrapäiväkirja vihdoinkin ajantasalle.

Näin joulun alla kannattaa myös muistaa, että tutkimus ei ole aina niin vakavaa ja vilkaista isojen julkaisijoiden joulunumeroita. Niistä löytyy hyvin ajoittain ajankohtaisia ja kieliposkessa toteutettuja tutkimuksia, kuten tämä vuonna 2012 julkaistu tutkimus siitä miksi Petterin nenä hohtaa. Tänä vuonna BMJ on julkaissut mm. tutkimuksen tieteellisen spämmin määrästä ja siitä, miten Pokemon Go on vaikuttanut ihmisten liikkumiseen (katso video alta!). 

Muistakaa vältttää ylensyöntiä ettei porokarsinooma (hikirauhasten pahalaatuinen kasvain) iske! Näillä vinkeillä höystettynä koko BioPeople-blogin kirjoittajakaarti toivottaa

 Rauhallista joulua ja mahtavaa uutta vuotta!

Avautumispostaus 4: Yliopisto ei ole ammattikorkeakoulu

Kyllä minä mieleni pahoitin. Tai oikeastaan vatutti niin penteleesti, että kirjoitan taas avautumispostausta.

Tällä kertaa sappea kiehautti Kuopion Kaupunkilehden uutinen, jonka voit lukea täältä (sivu 4-5).

Lyhyesti: Itä-Suomen yliopiston tietojenkäsittelytieteenopiskelijat tekivät vastikään kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle yliopiston ja ammattikorkean välisestä sopimuksesta, jossa tietojenkäsittelytieteen pakollisia kursseja opetetaan ammattikorkean puolella. Jopa 50 opintopistettä pakollisia kursseja saattaa tulla ammattikorkean puolelta.

Asia ei sinänsä ole täysin uusi, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lähentymisestä on uutisoitu usean viimeiset kaksi vuotta, esimerkiksi täällä, täällä, täällä ja Itä-Suomen yliopistoa koskien esim täällä. Jotenkin olen vain onnistunut tuudittautumaan mielikuvaan, että kyseessä olisi lähinnä opetustilojen tehokäyttö ja ehkä joku kielikurssi.

Mutta että 50 opintopistettä! Se on melkein yksi lukuvuosi!

Tämä ei ole hyvä kummankaan kannalta. Yliopistolle ja ammattikorkeakoululle on määritelty eri tehtävät, eikä niitä ole mitään tarvetta sekoittaa.

Tieteentekijöiden liiton lausunnossa asia muotoiltiin hienosti näin: 

"Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on huomioida työelämälähtöiset tarpeet tutkintokoulutuksessa sekä keskittyä alueiden elinkeinorakennetta uudistavaan ja kehittävään soveltavaan tutkimukseen, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan sekä käytäntöä palvelevaan opetukseen. Ne tuottavat uutta työvoimaa, yrittäjyyttä ja toimivat jo työelämässä olevien ammattitaidon kehittäjinä sekä ylläpitäjinä."

"Yliopiston tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta ja tieteellistä ja taiteellista sivistystä sekä antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta ja tieteellistä jatkokoulutusta."

Otetaanpa käytännön esimerkki. Kuvitellaan että teen yliopistolla syöpätutkimusta. Väitöskirjassani tutkin syövän mekanismeja ja huomaan että se erittää vereen molekyyliä X, jota voitaisiin käyttää biomarkkerina syövän levinneisyyden arvioinnissa.  Tämän tiedon nappaa ammattikorkeakoulun opiskelija opinnäytetyössään kehittelee prototyypin testiliuskasta, josta joku yritys vuorostaan jalostaa valmiin tuotteen. Eli kumpikin taho tekee erilaista, mutta yhtä arvokasta työtä. Saavuttaaksemme tuloksia minä ja tuo amk-opiskelija tarvitsemme täysin erilaista opetusta.

 

Näin tohtoriopiskelijana en voi olla miettimättä, että pystyykö yliopisto täyttämään enää tehtäväänsä, jos opetusvastuu annetaan muille.

-Ninni

P.S. "Ei ole syytä epäillä kumppanuuden laillisuutta". Just.

Suomi 99v - Wuhuu!

Itsenäisyyspäivän jälkilämpöjen kunniaksi kokosimme asioita, joita ulkomaiset kollegat ja kaverit ovat Suomesta kommentoineet. Onnea 99-vuotias Suomi!

Ninni

Vähän yllättäen minulle on kiitelty paljon Suomen poliisia. Aika monet työkaverit tuleat maista, joissa poliisi ei vältttämättä ole ensimmäinen jolta pyydetään apua. Eräs portugalilainen neuvoi vaihtamaan kadun toiselle puolelle, jos poliisi kävelee vastaan... Suomalaisen poliisin läsnöolosta tulee kuulema turvallinen olo. "Plus they are damn hot guys"

Toinen mitä on kehuttu, tosin myös vähän moitittu, on vähäpuheisuus. Ensialkuun syntyy pieniä väärinymmärryksiä, mutta aika monet pitkään Suomessa olleet kiittelevät sitä että Suomessa osataan olla välillä hiljaa. Puheliaimmallikin italialaisella on joskus huono päivä, jolloin on mukavampi istua ihan hiljaa.

Viimeisimpänä tulee mieleen tietyt ruuat. Lohta ja muita kalaherkkuja kehutaan paljon ja Aurajuusto kelpaa nirsoimmallekin. tärkeimpänä pitää mainita yhteispohjoismaista kulttuuriperinnettä oleva pulla. Jokaiseen seminaariohjelmaan kuuluu osa "Coffee and pulla". Kukapa ei tykkäisi syödä korvapuustia kahvin kanssa?

Krista

Suomen luonto on ihmeellinen ja ihan mikä tahansa pellonreuna, järvenkulma tai matalaksi vedetty hakkuuaava käy ihmettelyn ja taivastelun kohteeksi. Vein kesän lopulla kaksi brassia ja yhden saksalaisen kierrokselle Sanginjoen riistapolulle (pituus noin 2 km), jonka alkupää on hyvinkin "luonnontilainen" (Lue: sellainen helvetinmoinen soistunut risukko, joka on kasvanut viimeiset 20 vuotta täysin hoitamattomana). Olisin kiroillut kovasti jos A) siellä ei olisi ollut polkua ja B) seurue ei olisi ollut niin haltioissaan. Siis silleen: "Oh wow, look!" *osoittaa jotain närettä ja räpsii hulluna kuvia*. Pysähdyimme myös noin puoleksi tunniksi syömään puolukoita, koska "Oh wow, you can eat these? Without cooking? Oh, so good!". Olihan tuo nyt ihan pirun herttaista ja varmasti todella erikoista heille (ilmeisesti kaikkialla ei ole metsiä joihin voisi mennä ihan noin vaan huvikseen tallustelemaan). Ehkä sitä myös oppii itekkin arvostamaan enemmän tuota luontoa samalla kun kuulee miten muualla maailmassa menetellään luonnon ja sen käytön kanssa.

Yleisesti ottaen mikään hirveän kirpeä (puolukka, karpalo jne) tai salmiakki edes etäisesti muistuttava ei mene kurkusta alas ulkkareilla. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus ja se on pappilan hätävara, tuo yksinkertaisita yksinkertaisin jälkiruoka (as in, lado kuppiin keksinmuruja, puolukkahilloa sekä kermavaahtoa ja nauti). En tiedä mikä siinä on, mutta kyllä uppoaa! Samalla myös selvisi, että suomalaiset maitotuotteet ovat ilmeisesti aika hyvälaatuisia ja halpoja verrattuna muihin maihin. Esimerkiksi samanlaista rahkaa ja vaahtoutuvaa kermaa ei välttämättä kaikista maista saa.

Komppaan myös Niinaa, että hiljaisuudesta on meijän brassivahvistukset olleet ihan hyvillään. Kuulemma on hyvä, että voi välillä olla ihan hiljaa ja keskittyä vaikkapa kirjoittamiseen eikä tarvitse olla koko ajan keskustelemassa jostakin (yleensä ihmisistä) muiden huonetoverien kanssa. Ilmeisesti saa paljon paremmin aikaiseksi asioita.

Irvileuka ja kaksi muuta hyvää syytä yrittää välttää suusyöpää

Tällä kertaa ajattelin kertoa teille miksi kannattaa välttää suusyöpää sairastuminen. Samalla tämä teksti liittyy väikkärikurssiin: "Tutkijan tiedeviestintävalmiudet" (koodilla 920011J).

Irvileukaisuus

Tällä tarkoitan suusyövän päähoitomuotoa eli leikkausta. Suusyövän sijainnista ja levinneisyydestä riippuen joskus riittää vain paikallinen pehmytkudoksen poisto (esim. posken sisäpinnan poisto), mutta yleensä suusyöpä on jo levinnyt viereisiin kudoksiin kun se havaitaan. Silloin myös ympäröivää kudosta poistetaan leikkauksessa reilusti. Kuvitellaampa vaikka suusyöpä ikenessä, joka on jo levinnyt viereiseen leukaluun luukudokseen. Tällöin joudutaan myös poistamaan osa leukaa kokonaan. Tai vaikka suusyöpä kielessä, jolloin suuriakin osia kielestä joudutaan poistamaan. Yritäppä siinä sitte syödä, juoda tai puhua kun puolet leuasta tai kielestä puuttuu. Vielä jossain julkisella paikalla kun ihmiset tuijottaa. Eipä olekkaan yhtäkkiä niin helppoa tai mukavaa.

Olisin halunnut laittaa tähän kohtaan kuvan tuosta leikkauksesta, mutta... ne oli aika raadollisen näköisiä. Jopa minun kaikenlaista gorea ja ällöttävän outoa rakastava sieluni piti niitä pikkuisen turhan rankkoina julkaistavaksi täällä, joten ehkä se puhuu puolestaan. Mutta jos ihan välttämättä haluatte nähä ku joltain on puoli naamaa sekä kaulaa leukattu auki ja leuan tilalla on pala rautakehikkoa, niin googlatkaa vaan hakusanoilla "oral cancer surgery". 

Sen verran kyllä pitää sanoa, että plastiikkakirurgia on onneksi nykyään sen verran kovatasoista, että aika isotkin poistoleikkaukset saadaan korjattua luu- ja ihosiirteiden avulla niin, että suun normaali käytettävyys ja ulkonäkö saadaan palautettua. Mutta leikkaukset on silti laajoja ja vaativia sekä potilaalle että leikkaavalle kirurgille.

Huono selviytymisprosentti

Syöpä tappaa - ja toiset syövät enemmän kuin toiset. Näin vertailun vuoksi, esimerkiksi naisten yleisimmän syövän eli rintasyövän viiden vuoden selviytymisprosentti on jossain 90% tienoilla. Eli vain joka kymmenes rintasyöpäpotilas kuolee tähän tautiin viiden vuoden seurantajakson aikana. Suusyövällä vastaava luku on jossain 40-50% kieppeillä, parhaimmissakin arvioissa noin 60% kieppeillä. Eli puolet suusyöpään sairastuneista kuolee seuraavan viiden vuoden aikana. Se on vähän kuin kolikkoa heittäisi että selvitydytkö vai et. 

Rankat hoidot ja niiden sivuvaikutukset

...Mikä ei pitäisi yllättää ketään vähänkään syöpähoitoihin perehtynyttä tai syöpähoitoja läheltä seurannutta. Suusyöpää hoidetaan leikkauksen lisäksi sädehoidolla ja joskus mukaan lisätään myös kemoterapia. Tiesitkö että näiden hoitojen seurauksena voi esimerkiksi makuaisti heikentyä, suu kuivua ja pään alueen iholle tulla ekseemaa (tulehdullinen ihosairaus)? Eihän nämä nyt tapa, mutta eivät kyllä parannakkaan oloa (joskin nämä hoidot parantavat tietenkin ennustetta syövästä selviytymisen suhteen).

Tähän loppuun kai pitää sitte kertoa myös ne keinot joilla välttää suusyöpää, eli tässä tulee kompaktisti listana:

1. Älä tupakoi. Jos tupakoit niin lopeta. Ei, älä vain siirry tupakasta nuuskaan tai sähkötupakkaan vaan lopeta kokonaan. Piste.
2. Älä nuole tuntemattomien sukupuolielimiä (tai välttämättä tuttujenkaan). Niissä kun voi piillä HPV-virusta (human papilloma virus). Varsinki jos kyseessä on naispuoleinen tuntematon, koska tämä virus on just se sama, joka aiheuttaa kohdunkaulan syöpää.
3. Käytä alkoholia kohtuudella. Riski on suoraan riippuvainen alkoholin määrästä eli mitä enemmän juot niin sitä isommat ovat riskit. Älä varsinkaan yhdistä tätä tupakointiin, parempi jos et tupakoisi ollenkaan.
4. Puoli kiloa päivässä, plim plom! Kannattaa syödä ne kasvikset ja hedelmät sillä niiden syömättä jättäminen lisää riskiä sairastua suusyöpään noin 10-20% joidenkin arvioiden mukaan.
5. Korjauta huonosti istuvat tekarit. Mikä tahansa trauma, olipa se sitte huulien palaminen auringossa (UV-valo) tai huonosti istuvat tekarit, jotka hankaavat ikenet verille, altistaa muutoksille ja ajoittain nämä muutokset voivat lähtä huonolaatuiseen suuntaan.

Muutama muukin riskitekijä on löydetty, mutta ne ovat enemmänkin maaosakohtaisia: Aasiassa matkatessa kannattaa jättää ottamatta vastaan siellä tarjottu pieni nuuskapaketin tapoin maiskuteltava paan-paketti. Se sisältää kivan ja ei niin terveellisen kombinaation Areca catechu-puun pähkinää (tämä on se syöpää aiheuttava osa), kalsiumhydroksidia (tätä on mm. muurauslaastissa) ja tupakkaa käärittynä betelpippurin lehteen. Etelä-Amerikan matkoilla kannattaa juoda mate-tee, tuo paljon hehkutettu terveysjuoma, ihan vaan normimukista hieman jäähtyneenä eikä vetää metallipillillä tulikuumana suoraan kurkkuun.

BTW, netti ja varsinkin Youtube on täynnä hyviä puheita ja esitelmiä erilaisiin syöpiin liittyen, vilkaiskaa vaikka tämä esitelmä gynekologisista syöpätaudeista ja niihin liittyneistä väärinkäsityksistä vuodelta 2007.

Lisäluettavaa  mm.

Oral cancer foundation

Sankaranarayanan et al. (book chapter) Oral Cancer: Prevention, Early Detection and Treatment.

Torre et al. (2015) Global cancer statistics, 2012.