Ainejärjestötyöskentelystä

Idea tähän tekstin lähti, kun huomasin kuinka vähän ainejärjestötyön eduista oikeastaan puhutaan. Tuntuu, että ainejärjestyötyö nähdään enemmänkin turhan paljon aikaa vievänä harrasteluna kuin asiana, josta voisi olla jotenkin hyötyä. Siksipä päätinkin kertoa omia kokemuksiani ainejärjestötyöhön liittyen. Tässähän täytyy nyt tietää, että allekirjoittanut on ollut Histonin (biokemistien ainejärjestö Oulun yliopistolla) toiminnassa mukana kohtuullisen pitkään, hallituksessakin 4 vuotta.

Silloin kun minä olin fuksi...

Ajankäyttö

Aloitetaampa siitä ajan kulutuksesta vaikka. Eihän sitä kieltää voi, ettenkö olisi kuluttanut Histonin parissa satoja, ellei tuhansia tunteja tässä vuosien saatossa. Kyllä olen. Olenko silti kokenut menettäneeni jotain? Pärjänneeni huonommin opinnoissa? Kuluttanut aikaani joutavuuksiin? Ei, en ole. Mutta ajanhallintataidot ovat kyllä kehittyneet tässä opiskelun, ainejärjestötyön ja liikuntaharrastusten välillä sompaillessa.

Verkostoituminen ja sosiaalisoituminen

Jo pelkästään sillä, että käy oman ainejärjestönsä tapahtumissa, saa tutustuttua muihin saman alan opiskelijoihin eli kliseisesti juurikin niihin tulevaisuuden kollegoihin (ja työpaikoista kilpailijoihin). Erityisen tärkeää tämä on fuksivuonna, kun ei tunne ketään ja kaikki muukin on uutta. Viimeistään siinä  vaiheessa kun pitää etsiä pari ryhmätöihin tai laboratorioharjoituksiin on hyötyä siitä, että tunnet edes jonkun vuosikurssilaisistasi. Myöhemmin kun on jo paatunut hallitusveteraani verkostoituminen vaan lisääntyy ja kasvaa ulos opiskelija- ja tiedekuntarajoista. Minusta tuntuu, että tiedekunnan henkilökuntaa on paljon helpompi lähestyä nyt kun on tutustunut heihin muuallakin kuin kursseilla (minulla mm. opetuksen kehittämistyöryhmä ja tdk:n hallitus). Muissa tiedekunnissa opiskelevien tuttujen (erilaiset OYY:n valiokunnat on mainiota paikkoja näiden löytämiselle!) kanssa keskustellessa huomaa kuinka hyvin meillä oikeastaan menee - esimerkiksi opetussuunnitelmassa ei ole kursseja, joita ei oikeasti koskaan järjestetä.

Kokous- ja ryhmätyö/neuvottelutaidot

Kertokaapa minulle mistä löytyy työpaikka (teollinen tai akateeminen), jossa ei järjestettäisi ikinä minkään sortin kokouksia. Jep jep, eipä taida kovin montaa paikkaa löytyä. Se, että osaat käyttäytyä kokouksessa, tiedät kokouksen kulun, osaat johtaa kokouksia tehokkaasti (puheenjohtajana) ja tunnet kokouksen asiakirjat sekä käytännöt (äänestykset jne) tulee olemaan hyödyllistä työelämässä, olipa kyse sitten akateemisesta tai teollisuuden parissa tehtävästä työstä.

            

Tiedotusta netissä.

Hallitustoimintaa voi ajatella yhtenä suurena ryhmätyöharjoituksena, onhan kyse järjestön johtamisesta ryhmänä. Asioista päätetään yhdessä, jolloin oppii pakostakin keskustelemaan, argumentoimaan ja ottamaan kaikkien mielipiteet huomioon. Isommat tapahtumat ja projektit tehdään myös yhdessä, joten hommia on jaettava ja opittava luottamaan siihen, että muutkin tekevät osansa.Tässäkin on yksi taito, josta ei varmasti ole haittaa.

Itsevarmuus ja toimikohtaiset taidot

Tämä liittyy lähinnä puheenjohtajan hommaan, mutta muissakin hommissa pääsee olemaan esillä. Hallituksen ja erityisesti puheenjohtajan yhtenä tehtävänä on edustaa järjestöään, mutta myös ihan hallituksen kokouksissa suunsa aukaiseminen lisää kummasti itsevarmuutta omien tietojen ja taitojen suhteen. Vähänkään uommalle henkilölle tästä on suuresti apua, ainakin jos aiot työhaastattelussa vakuuttaa mahdollisen työnantajasi.

             Jokaisessa hallitus- ja toimipaikkatoimessa oppii uutta. Lakiin pääsee tutustumaan niin puheenjohtajan kuin rahastonhoitajankin roolissa, kansainvälisyysvastaava oppii paljon muista kulttuureista, tiedotaja oppii laatimaan tiedotteita, mediavastaava taittamaan lehtiä, vuosijuhlavastaava oppii järjestämään isoja  (100+ henkeä) tapahtumia... Lista jatkuu ja jatkuu. Itseltä ainakin luonnistuu virallisten asiakirjojen teko ja luku helposti kuten myös etukäteen suunnittelu ja työnjako (tapahtumat, ryhmätyöt jne), ihan vaan näiden ainejärjestöhommien kautta.

Ne n+1 muuta taitoa ja tietoa

...joita ei edes tajua oppineensa. Kaikkea aivan pienistä jutuista (miten haetaan avustuksia tietyiltä tahoilta) isompiin kokonaisuuksiin (miten toimitaan jämäkästi, mutta silti diplomaattisesti eli ei haukuta toista pystyyn vaikka ehdotus ois aivan sikahuono ja toteuttamiskyvytön vaan kieltäydytään kohteliaasti). Aina välillä tajuaa jotain aivan muuta tehdessään, kuinka jonkin asian on joskus oppinut ainejärjestötyön kautta. Viimeksi aloin ryhmätyötä tehdessä huomaamattani johtamaan ryhmäämme, koska tämä rooli on tuttu ainejärjestöhommista ja ryhmämme vaati selkeästi johtamista.

Summa summarum: Ainejärjestötyöstä oppii paljon, eri ihmiset hieman eri asioita, mutta myös paljon samoja asioita. 

Aktiiviterveisin

Krista