On taas se aika vuodesta kun saa tehdä läjän katteettomia lupauksia, polttaa itsensä uuden vuoden tinoja valaessa ja jatkaa jouluna hyväksi havaittua vyötärön kasvatus - projektia. Mitä lupauksia mahtoivat pienet biokemistityttäremme tehdä viime vuonna ja mitä he kuvittelevat vuodelle 2016, let's find out!
Ninni
Tämä vuosi tuli juostua läpi. Aloitin alkuvuodesta väitöskirjan teon, vaikka maisterin paperitkaan eivät olleet ulkona. Tein töitä koko kesän ja syksyn yrittäen saattaa maailmaan oman henkisen lapseni ennen ohjaajani konkreettisen jälkikasvun tuloa. Noh, se kaatui jälkimmäisen loppukiriin. Joten ihka oma artikkelini lojuu vielä paranneltavana.
Jotain vuodesta jäi käteen. Sain sentään ne paperit. Huomasin myös, ettei ole fiksua tehdä niin paljon töitä. Uuden vuoden virallinen lupauksen onkin ottaa rennommin. Otan uuden vuoden vastaan Tukholmassa, josta lennän Espanjaan. Vietän reilun viiikon matkaten bussilla ympäri Andalusiaa kaukana sähköpostin tavoittamattomissa.
Alkuvuodesta tapahtuu muutakin jännää! Vuotta 2015 väritti kova ikävä Ouluun jääneiden kavereiden perään. Muutaman viikon päästä tapaan viiden vuoden tauon jälkeen lukiokavereitani! Oiva tilaisuus tarkkailla miten hyvin aivot ovat säilyttäneet tai vääristelleen muistoja...
Ehkä tämä lupaa hyvää ensi vuodelle?
Krista
Kevään suunnitelmat menivät aika lailla kuten odotinkin; kävin muutaman mielenkiintoisen kurssin ja sain gradunikin valmiiksi kesän korvilla. Valmistuminen nyt on vähän jäänyt tietyn nimeltä mainitsemattoman rästikurssin takia, mutta nyt olen saanut senkin sumplittua joten ehkä määkin joskus vielä valmistun! Valmistumista ei ole kyllä yhtään vauhdittanut se, että lepäsin kesän (ekaa kertaa sitten aikuisiällä!) ja heti syksystä aloitin väikkäritutkimusta (johon uppouduin niin täysillä, että kaikki muu jää). Väsynyt olen ollut kuten viime vuonnakin, mutta nyt alan olla aika varma, että pimeydellä on jotain tekemistä asian kanssa - kirkasvalolampun hankintaan perhaps?
Vuonna 2016 olen varmaan aika 50/50 tekemässä laboratoriotyöskentelyä (soluviljelyä, histologiaa jne) ja kirjoittamassa (review-artikkelia pukkaa). Nimeni pitäisi ilmestyä ainakin yhteen julkaisuun. Opiskelen vähemmän, mutta harrastan enemmän.Toivon, että tietoni suupatologiasta syvenee ja tutkimussuunnitelmani tarkentuu. All in all, otan vuoden 2016 vastaan kohtuullisen luottavaisin mielin.
Henna
Nyt on yllättäen käynnyt niin, että en ole tänä syksynä ehtinyt kirjoitella blogiin juuri lainkaan. Koko syksy on mennyt vähän eritavalla kuin kuvittelin.
Viime kevät nyt oli sellaista aika normaalia opiskelua, mitä nyt suorittelin niitä kandin opintoja ja onnekseni sainkin kaikki tehtyä. Muistaakseni tammi- tai helmikuussa sain sen idean, että mitä jos lähtisin Ruotsiin tekemään harjoittelua. Löysin pari kiinnostavaa ryhmää joihin sitten lähetin sähköpostia ja joista toinen tärppäsi. Kesä tulikin sitten yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä istuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin lentokoneessa ja lensin kohti Tukholmaa. Harjoittelu ja Ruotsissa oleskelu meni onneksi hyvin, vaikka toki välillä olikin huonoja päiviä, niin muistelen viime kesää lämmöllä. Koko tutkimusharjoittelujakso lisäsi kiinnostustani tutkimusta kohtaan ihan valtavasti ja tuntui, että sain ihan kokonaan uuden näkökulman opiskeluun ja asiat kiinnostivat ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ainoa asia, jota kadun kesässä on se, etten pitänyt yhtään lomaa (lukuunottamatta paria vapaapäivää).
Ennen harjoittelun alkua selvittelin Erasmus-tukijuttuja ja muita Oulun yliopiston tukijuttuja ulkomaille lähtiöille ja huomasin, että jos harjoittelu kestää 3 kk tai pidempään yliopisto maksaa Erasmus-tuen lisäksi 800 € tuen harjoittelun tekijälle. Päätin siis, että olen harjoittelussa kolme kuukautta, sillä se helpottaa raha-asioita huomattavasti. Huomasin myös tässä vaiheessa, että jos toimin näin minulla on ensimmäistä kertaa lomaa kahteen vuoteen vasta joululomalla (olin myös töissä koko edellisen kesän). Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut parempi olla, vaikka kesän 2 viimeistä viikkoa ihan lomalla, vaikka se olisikin tarkoittanut sitä, että minulla olisi ollut huomattavasti vähemmän rahaa käytössä.
Jo ennen kesää tuntui vähän siltä, että olisin ollut loman tarpeessa ja koko syksy on tuntunut aika raskaalta. En ole varma onko hommaa ollut oikeastaan sen enempää kuin, mitä normaalistikkaan (ehkä vähän), mutta olen ollut ihan älyttömän stressaantunut ja väsynyt koko syksyn. Minulla on jäännyt tosi monia hallitusvelvollisuuksia hoitamatta, mikä harmittaa, ja lisäksi olen palauttanut monien kurssien tehtävät myöhässä. Stressaantuneisuus on näkynyt myös siinä, että olen ollut tosi flunssainen varsinkin marraskuussa. Olen nyt viettänyt joululomalla pari viikkoa tekemättä yhtään mitään ja viettäen aikaa perheen kanssa, vaikka se tarkoittaakin sitä, että jotkut asiat kuten selkkareiden palauttaminen tulee tapahtumaan tosi myöhässä ja voi tehdä tammikuusta aika työlään.
Olen todellakin samaa mieltä Ninnin kanssa siinä, että lomaa kannattaa pitää, vaikka kuinka tuntuisi että työt/opiskelu on niin mielenkiintoista, että lomaa ei oikeastaan välttämättä tarvitse tai vaikka ahdistaisi se, että tärkeät asiat lykkääntyvät. Siinä ampuu vain itseään nilkkaan, jos väsyttää itsensä niin pahasti, että asiat alkavat jäädä hoitamatta. Tästä viisastuneena aion lomailla joka kesä ainakin 2 viikkoa ja ottaa rennosti, kun siltä tuntuu.
En ole oikein pystynyt ottamaan tätä syksyä mitenkään tavallista kevyemmin (valitsemaan vähemmän kursseja), sillä suunnitelmissa on näillä näkymin lähteä takaisin Tukholmaan sitten ensi kesänä ja sitä varten minun pitää suorittaa maisterikurssit aika ripeään tahtiin. Olen myös tehnyt tässä syksyn aikana pari harjoittelua.
2016 tulee siis olemaan monessakin mielessä aika erilainen vuosi:
-Eläköidyin Histonin (opiskelijakillan) hallitushommista ja odotan innolla siitä syntyvää vapaa-aikaa. Kiva päästä näkemään, mitä uusi hallitus saa aikaan. Jatkan Supernatantti-lehdessä toimittajana ja siirrän päätoimittajan saappaat seuraavalle.
-Kevät tulee menemään kursseja suoritellessa ja maisterien kurssivalikoimaan oli ilmestynyt pari uutta kurssia, joita odotan mielenkiinnolla. Erityisesti Extracellular Matrix kurssi kiinnostaa.
-Kesäkuussa olisi tarkoitus alkaa tehdä gradua Tukholmassa siellä samassa ryhmässä, missä viime kesä meni.
En aio tehdä mitään uudenvuodenlupauksia, mutta toivottaisin kaikille hyvää uuttavuotta 2016!
Memmu
Mä olen niin onnellisessa asemassa, etten ole tainnut julkisesti(?) luvata mitään vuosi sitten! Vuosi 2015 meni puoliksi miten sen odotinkin menevän - gradua tehdessä Saksassa ja sitten Oulussa. Muutama surullinen ja harmittava muuttuja on tässä tullut matkaan, mutta ne kuuluvat elämään. Syksyllä tuli oikea sudenkuoppa gradun kirjoitukselle, mutta sieltäkin on nyt kiivetty ylös ja valmistuminen on enää käytännössä vain tutkintotodistuksen hakemisesta kiinni.
Vaan. On tänä vuonna sattunut iloisiakin asioita ja paras uutinen henk.koht. on, että pääsen vihdoin paluumuuttamaan kotiseudulle Kainuuseen! En tietenkään aio hylätä tätä blogia tai Oulun ystäviä, mutta välimatka kasvaa hieman. Ei kuitenkaan mihinkään Oulu-Jena tai Oulu-Wien suuruusluokkaan ;) Ehkä sieltä kotikotoa tulee lähdettyä katsomaan Ninniäkin helpommin Pohjois-Savoon! Tänä vuonna jätän uudenvuoden lupaukset välistä ja keskityn elämään hetkessä.
Hyvää uutta vuotta kanssatieteilijöille ja muille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti