Asiaa kantasoluista

Suunnilleen pari viikkoa sitten keskustelin uusien työkavereideni kanssa siitä, mitä kukakin opiskelee ja, kun tuli ilmi, että opiskelen biokemiaa, niin keskustelu kääntyi jotenkin kantasoluihin. Hämmennyin, kun minulta kysyttiin, että mitä mieltä olen kantasolututkimuksesta. Vastasin vain, etten oikein tiedä mitä mieltä siitä voisi olla muutakuin, että se on hieno juttu, josta voi oikeasti olla apua monelle ihmiselle. Viaton mieleni on ilmeisesti onnistunut tähän mennessä missaamaan negatiivisen keskustelun liittyen kantasoluihin, sillä työkaverini kertoivat minulle dokumentista, jossa peloteltiin tulevaisuudenkuvalla, jossa ihmiset alkavat tekemään lapsia ja abortoivat ne sitten saadakseen kantasoluja, joilla voivat parantaa omia sairauksiaan tai mahdollisesti myyvät sikiöitänsä niiden kantasolujen vuoksi. En valitettavasti onnistunut löytämään tällaista dokumenttia, mutta jos joku sattuu tietämään tämän dokumentin, niin olisi kiva, jos laittaisitte linkin tai dokumentin nimen kommenttina tähän postaukseen.

Mitä ne kantasolut sitten oikein ovat? Kaikilla monisoluisilla eliöillä on paljon erilaisia soluja, joilla on eri tehtäviä. On verisoluja, ihosoluja ja hermosoluja. Kuitenkin kaikki solut ovat jakautuneet siitä ensimmäisestä siittiön hedelmöittämästä munasolusta, josta olemme saaneet alkumme. Miten se sitten oikein on mahdollista? Kun tämä munasolu jakautuu muutaman ensimmäisen kerran nämä solut ovat kaikki samanlaisia (eli ne eivät ole vielä verisoluja tai mitään muitakaan soluja, joilla olisi joku tietty tehtävä elimistössä). Nämä ensimmäiset solut ovat vähän niinkuin huonosti toimivia Dittoja (niitä Pokemoneja). Niillä on kyky muuttua (eli erilaistua) kaikiksi eri solutyypeiksi, mutta kun ne ovat lähteneet erilaistumaan ne eivät voi enää muuttua takaisin.

Kantasolututkimus voi mullistaa useiden sairauksien hoidon. Ajatuksena on, että kantasoluista voidaan kasvattaa toimivia ja terveitä erilaistuneita soluja. Näin, voitaisiin hoitaa kaikenlaista tuki- ja liikuntaelinten vaurioista diabetekseen. Nyt jo kyetään käyttämään kantasoluja esimerkiksi leukemian hoitoon. Kantasolut, joita nykyään käytetään hoitoihin, on saatu potilaista itsestään ja ne ovat aikuisen kantasoluja. Ne kuitenkin eroavat edellisessä kappaleessa mainituista alkion kantasoluista jonkin verran. Aikuisen kantasolutkin erilaistuvat kyllä erilaisiksi solutyypeiksi, mutta ne eivät kuitenkaan pysty erilaistumaan ihan niin vapaasti kuin alkion kantasolut. Ketään tuskin haittaa se, että joku käyttää omia solujaan itsensä hoitamiseen. Närää on herättänyt enemmänkin alkion kantasolut, joita ei ainakaan Suomessa ole vielä siirretty ihmisiin. Alkion kantasoluja kyllä tutkitaan kovasti esimerkiksi Tampereen yliopistolla. Kantasolututkimuksen tulokset viittaavat siihen suuntaan, että alkion kantasoluista saadaan hoitokeinoja useammille sairauksille, koska ne voivat erilaistua kaikiksi eri solutyypeiksi.

Ja sitten se karmaiseva totuus. Mistä niitä kantasoluja oikeasti saadaan? Tampereen yliopistolla toimii Reagea kudospankki ja solukeskus. Kantasoluja kerätään esimerkiksi vauvojen napanuoran ja istukan verestä (eivät pysty erilaistumaan miksi tahansa soluiksi). Aikuiselta löytyy kantasoluja myös useista eri kudoksista. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu pitää yllä kantasolurekisteriä, jossa on sellaisten ihmisten yhteystiedot, jotka ovat valmiita luovuttamaan kantasolujaan. Reagea saa alkion kantasoluja lahjoituksena pariskunnilta, jotka käyvät koeputkihedelmöityshoidoissa. Ja Reagea käyttää vieläpä ainoastaan sellaisia soluja, jotka eivät olisi muutenkaan kelvanneet hedelmöityshoitoihin, eli solut olisi muussa tapauksessa vain hävitetty. Alkion kantasolut ovat peräisin noin viiden päivän ikäisestä alkiosta. Oheisesta videosta voi nähdä millainen alkio on viiden päivän ikäisenä. Alkion kantasolujen käyttöä kritisoidaan samoin argumentein kuin aborttiakin. En osaa itse nähdä millään tavalla epäeettisenä, tällä tavalla hankittujen kantasolujen käyttöä tutkimuksessa. Helena Siipi ilmaisee asian hienosti hienosti Jaana Kaaron kirjoittamassa artikkelissa Nyt punnitaan alkion arvo (Tiede, 6/2001): "Viisain tapa kunnioittaa lapsettomuushoidoista ylijääneiden alkioiden potentiaalia kehittyä ihmiseksi on käyttää niitä hyvin perusteltuihin tutkimuksiin ja hoitoihin, joista voi olla hyötyä monille sairaille ihmisille ja heidän omaisilleen."

Lähteet:

http://www.cordblood.com/benefits-cord-blood/baby-stem-cells
http://www.explorestemcells.co.uk/historystemcellresearch.html

http://www.regea.fi/stemcell.php?l=fi 
http://www.cirm.ca.gov/our-progress/myths-and-misconceptions-about-stem-cell-research
http://www.veripalvelu.fi/www/3254

Keskustelua kantasolujen tutkimuskäytön etiikasta:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/nyt_punnitaan_alkion_arvo
http://www.explorestemcells.co.uk/stemcellcontroversy.html
http://www.rtlcc.org/fresno-madera/resources/8_bad_arguments_for_embryonic_stem_cell_research.html

Vuoristoratapäivä

Elämää tutkimuksen keskellä - kaikki on varmasti epävarmaa. Isossa skaalassa se voi olla kuukausien epätietoisuus rahoituksesta (apurahat), mahdollisesta julkaisusta tai odotettujen tulosten saamisesta. Pienemmässä mittakaavassa se voi olla myöhästynyt/kadonnut reagenssilähetys, viikon vastausmailin odottelu tärkeään viestiin tai toimimaton ohjelma/ohjelmisto. Tai sitten se voi olla yksi päivä...

Päivä alkoi pienessä kiireessä, kun olin nukkunut vartin tarkoitettua pidempään. Tiesin, että labrateknikkomme on paikalla vain aamupäivän ja tarvitsin häneltä käytännönohjeita/muistinvirkistystä agaroosigeelielektroforeesin kanssa (halusin tarkistaa onko PCR toiminut). Hikipäissään siis kohti labraa, jossa matkalla yhytinkin jo minua ettimään tulleen teknikon... Meh, toivottavasti en odotuttanut kauan. Sain kuitenkin geelin valettua onnistuneesti, joten all well by far. Itse kokeen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Nopeasti tietokoneelle vilkaisemaan mailit ja tarkistamaan protokollaa sillä aikaa kun geeli jähmettyy.

Geeli ajolaitteeseen, näytteet ja standardi geelille, ajolaitteeseen virta annetuilla parametreillä ja kipinkapin syömään. Mukava ja leppoisa lounas ystävän kanssa piristi. Takaisin labraan, hmm, näyttävät vähän huonosti siirtyneen näytteet geelille - pienempi teho ja lisää aikaa, eiköhän se sillä. Tutkimuspalaveriin mars, ettei myöhästy! Pientä kiirettä ilmassa.

Jaa, näyttäisi siltä kuin koko näytteet olisivat kadonneet geeliltä, mutta standardit kyllä näkyvät...Outoa. No eikun kuvantamaan UV-valon avulla, tosin siihenkin piti hakea henkinen tuki seuraksi kun viimeksi olen samantyylistä laitetta käyttänyt öö...3 vuotta sitten? Kappas, geelillä ei näy kuin standardit ja nekin huonosti siirtyneinä... Voi kyrsä! En tiedä missä on ongelma: RT-PCR, PCR, testaamattomat alukkeet, tekijä, kuun asento, geelin pitoisuus... ÄH! Ärrin murrin.

Eipä ehtinyt kauan turhautua vaan nopsasti takaisin toimistoon, eräs ulkkari halusi jutella gradun teosta - miksei, ajattelin. Onneksi hänkin oli hieman myöhässä sovitusta ajasta. Kevyttä keskustelua ja neuvojen antoa - tästä mää tykkään. Hyvä mieli, ehkä musta oli apua?

Soluviljelylabraan, jossa hommia tutulla protokollalla. Tuttua, mutta työlästä. Labrasta poistuessa olo oli nahistuneen porkkanan tasolla ja kellokin jo paljon. Lyhyet muistiinpanot ja kotia kohti pyöräilemään.

Tälläinen päivä siis minulla aiemmin. Olotila ja kiire vaihtelivat päivän aikana melkoisesti - oikea vuoristorata siis. Ja väittävät, että tutkimus on tylsää ja tunneköyhää vai...

Avautumispostaus osa 1

Biokemistinä kuulen välillä ennakkoluuloisia, huvittavia ja joskus suorastaan loukkaavia kommentteja tutkijoista, lääkäreistä ja ylipäätään kaikista lääketieteellisellä alalla olevista. Tässä muutama yleisemmin kuultu:

”Siellä te elätte apurahoilla ja laiskottelette”

Apurahan hakeminen on vähän kuin  perustaisi joka vuosi uuden yrityksen ja yrittäisi saada starttirahaa. Kilpailu on kovaa ja tutkimussuunnitelmia hiotaan hartaudella. Kaikki yrittävät vakuuttaa edustavansa tieteen kuuminta kärkeä ja osoittaa tietävänsä, miten maailma pelastuu. Eniten lupaava saa rahoituksen. Ja mitäs sen jälkeen tapahtuu? Katteettomilla lupauksilla ei pitkälle päästä. Moni ei taida tietääkään, että rahoituksia voidaan periä takaisin, jos niitä käyttää väärin. Toisekseen, kohta pitää taas hakea uutta apurahaa, joka perustuu aiempiin saavutuksiin, ja jos on laiskotellut niin ei ole mitä esitellä…Ja eipä noilla apurahoilla herroiksi elellä, kunhan nyt ruokaa on ja vuokra tulee maksettua.

”No te olettekin lääkeyhtiöiden orjia"

Salaliittoteorisoiden lemppariaihe: lääkeyritykset. Joidenkin mielestä on mahdotonta uskoa, ettei tutkijoita/lääkäreitä oikeasti lahjota tuottamaan/levittämään mielenhallintarokotteita.

Moni säikähtää lääkärin taskusta pilkistävää mainoskynää juuri siitä lääkkeestä, jota naapurin Maunollekin määrättiin. Kuulopuheiden mukaan lääkäreille virtaa jatkuvasti kaikenlaista markkinointikrääsään. Jos joku myy sielunsa pahvisen taskusuojan (joka on muuten kätevä olla olemassa) takia, niin aika halvalla lähtee. Lääkemarkkinoilla kilpailu on kovaa, joten yritykset yrittävät nostaa uutuuslääkkeen lääkärien tietoisuuteen – on sitten jokaisen lääkärin oma asia haluaako määrät sitä potilaalle. Tähän väliin monet ottavat tietäväisen ilmeen ja toteavat ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Suurin osa lääkäreistä kunnallisessa töissä, eli jokainen voi mielessään pohtia kenen rahoilla siellä mällätään.

Ja mitä minuun tulee, mahdolliset lääkeyhtiöiden kätyrit voivat ilmoittaa kommenttikentässä halukkuudestaan tukea köyhää opiskelijaa saastaisilla rahoillaan.

Tähän väliin yksi harha lääketieteestä, koska tämä ärsyttää suunnattomasti: ”Aineesta X on löytynyt syöpää parantavia aineita" --> "näitä syömällä paranee syöpä”

Voi kultapienet, ei niitä mitälie lanttuja syömällä syöpä parane. Tai mikään muukaan tauti. Enkä kiellä, etteikö kasveista löydettäisi koko ajan lääkkeksi kelpaavia ainesosia. Mutta kyse onkin pitoisuuksista. Sellaista vuorta mustikoita ei kukaan pysty syömään, että sillä yksistään pelastaisi hengen. Jostain syystä ihmisiä pelottaa syödä pillereitä, jossa tismalleen sama aine on puhdistetussa ja tiiviissä muodossa… Ihmisten mielessä marjassa oleva aine X on eri asia kuin keinotekoisesti valmistettu, kemiallisesti tismalleen sama, aine X?

Jatketaan vielä lääkäreistä, koska kuka heitä puolustaisi ellei ammattiliitto ja minä: ”Lääkärit ovat tunteettomia hirviöitä, jotka eivät välitä potilaistaan.”

Käsi ylös kaikki asiakaspalvelutyössä olevat, joiden asiakkaat voivat kuolla riippuen tai riippumatta siitä mitä ko palveleva työntekijä päättää tehdä. Ihmiset syyllistävät kovin mielellään lääkäreitä hirviöiksi, mutta kyseisen ammatin harjoittaja näkee väkisinkin paljon ikäviä asioita työssään. Jotta sitä jaksaisi tehdä eläkeikään saakka, on pakko ottaa etäisyyttä potilaisiin. Ja oletteko miettineet kuinka nuorina vastavalmistuneet lääkärit joutuvat ottamaan vastuun ihmisten elämästä?

Biokemistit on lääkeyhtiöiden kätyri-reptiliaaneja! (Such kuvamuokkaus, much skill)

Miettikäähän näitä ihmiset.

-Ninni

P.S. Ajatelkaa niitä, jotka ovat TÖISSÄ lääketehtaassa. Sama kuin olisi  tapauskonnollinen satanisti.

Vieraskynä: Vaihto-opiskelu

Moikka!

Olen Memmu, more or less oululainen kohta ännännen vuoden biokemian opiskelija. Nyt alkaa olla tasan vuosi ja kuukausi siitä, kun kotiuduin Itävallasta takaisin Suomeen viiden kuukauden vaihto-opiskelujen päätteeksi. Oh the memories! Päätin kirjoittaa tänne blogiin ensimmäisenä vierailevana tähtenä pienen infopaketin vaihto-opiskelusta, sillä se antoi minulle paljon ja toivottavasti tämä tietopläjäys iskisi pienen vaihto-kipinän muihinkin.

MIKSI? Maiseman vaihtaminen vähän pidemmäksi aikaa tutusta opiskelukaupungista ja turvallisista sosiaalisista ympyröistä saattaa tuntua pelottavalta ajatukselta, mutta se antaa uuden näkökulman omalle elämälle ja omille arvoille. Yksi suurimmista asioista, mitä vaihdosta jäi käteen, on pitkä liuta ihmisiä – verkostoituminen kannattaa aina, niin työelämässä kuin yksityisessäkin. Itse olen matkustellut Wienissä tutustumieni kavereiden luo niin Italiaan kuin Ranskaankin ja saanut vinkkejä mm. avoimista gradupaikoista

wieniläisiltä bioalan kavereilta. Tietenkin vaihdossa on myös paras mahdollisuus ikinä käydä sellaisia kursseja, joita omassa yliopistossa ei järjestetä.

MILLOIN? Paras hetki lähteä riippuu täysin omista opinnoista. Minä lähdin neljännen vuoden keväällä, mutta Oulussa biokemialla on nykyään tehty tilaa vaihto-opiskelulle kandivaiheeseen kolmannen vuoden keväälle. Kuitenkin sanoisin, että koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä vaihtoon, sillä aina voi lähteä myös harjoittelu-vaihtoon tai myöhemmin työelämässä lyhyeksi ajaksi yhteistyökumppaneiden luo.

MITEN? Rahoitus on opiskelijalle aina ongelma ja tätä varten onkin olemassa eri vaihto-ohjelmia, joiden kautta lähteä, riippuen vaihtokohteesta. EU:lla oli vielä viime vuonna Erasmus vaihto-ohjelma korkeamman asteen opiskelijoille, jotka menivät vaihtoon Euroopan sisällä ja tämä ohjelma on ollut olemassa jo päälle 25 vuotta, vuodesta 1987 lähtien. Ei huolta! EU on päättänyt jatkaa tätä ohjelmaa 2014-2020 vaihtaen nimen Erasmus+:ksi, sillä siihen sumplattiin yhteen pari muutakin EU:n ohjelmaa. Pohjoismaille on oma vaihto-ohjelmansa NordPlus ja Amerikalle, Afrikalle, Aasialle ja Australialle löytyy omansa. Käytännössä koko maailma on siis avoin vaihtoon lähtijälle!

Lisää infoa, kuinka lähteä vaihtoon Oulun yliopistosta löytyy http://www.oulu.fi/yliopisto/opiskelu/vaihto-opiskelu. Nyrkkisääntöinä on, että on läsnä oleva opiskelija Oulun yliopistossa ja takana on jo yksi vuosi opintoja. Neuvoa kannattaa kysyä myös oman laitoksen/tiedekunnan kv-koordinaattorilta.

***

Bro-tips vaihtoon lähtijälle:

Hakuprosessin jälkeen, hyväksytyksi tultua, voikin jo alkaa varaamaan lentolippuja ja katselemaan asuntoja. Yleensä internetistä etsimällä päätyy erilaisille asunnonvälityssivustoille ja monilla (ellei jopa kaikilla) yliopistokaupungeilla onkin oma opiskelija-asuntosäätiö, joka välittää hieman huokeampia asuntoja.

Suomessa KELA:n kanssa on helppo hoitaa asiat netissä ja kohdemaan byrokratia hoituu kohteesta riippuen osittain jo kotimaasta käsin. Kaikki asiat, jotka täytyy ottaa huomioon, kerrotaan kyllä hakijalle jo hakuvaiheessa.

Kun sitten vihdoin olet päässyt lähtemään vaihtoon, niin kannattaa muistaa, että asioilla on tapana järjestyä ja et ole ensimmäinen vaihto-opiskelija, jonka vastaanottava yliopisto kohtaa. Apua ja neuvoja saa aina, eikä kysyvä tieltä eksy. Oma aktiivisuus ratkaisee ja kurssivalintojakin pystyy vielä paikanpäällä muuttamaan.

Sosiaaliset kuviotkin yleensä ratkeavat itsekseen. En ole kuullut yhdestäkään vaihto-opiskelijasta, joka olisi jäänyt yksin. Ainakin EU:n alueella toimii monilla paikkakunnilla ESN (Erasmus Student Network), joka järjestää sosiaalisia tapahtumia ja yleensä yliopistoilla on omat kummi-järjestelmänsä. Myös internetistä kannattaa vähän katsella, että löytyykö paikkakunnalta muita saman mielenkiinnonkohteen jakavia ihmisiä. Esimerkiksi Wienissä oli suomalaisten opiskelijoiden järjestö – WIESO.

***

Liebe Grüβe,
Memmu