Pesti-päivät biokemistin silmin

"Ei siellä mitään biokemisteille ole." 

- Anonyymi fuksi

Tämän kuultuani pöyristyin. Kyllä on! Ensinnäkin varsinkin kun oman alan työkokemusta ei vielä ole niin voi ihan hyvin hakea vaikka Metsä Groupille tai Stora Ensolle tuotannon työtehtäviin. Toiseksi, Pesti-päiviltä sai mukaan teekkarin työkirjan, jossa on varsinkin teekkareille kohdistettu työnhakuneuvoja, mutta nämä ovat aika universaaleja alalle kuin alalle. Suosittelen tutustumaan. Varsinkin, jos vielä ei ole tehnyt itselleen ansioluetteloa. Kolmanneksi, Uranosteen ständiltä sai lentolehtisen kevään ilmaisista tapahtumista Oulussa esim. LinkedIn koulutus, CV-klinikka jne.

Pesti-päivien infolehtinen ja ständeiltä haalittuja namuja.

Näiden yleishyödyllisten tietojen lisäksi, kerron nyt millä silmin itse lähdin Pesti-päiville. Olin jo etukäteen tutustunut Pesti-päivän infolehtiseen, jossa oli yrityksistä yleisesittelyjä ja minkä alan töitä niissä on tarjolla. Merkkasin itseäni kiinnostavat yritykset yliopiston ständikarttaan, jotta säästin aikaa myöhemmältä etsimiseltä (sillä useimmat yritykset ovat teekkareille). Olin myös tulostanut muutamat kopiot omasta CV:stäni jaettavaksi, mutta mistään yrityksestä ei ollut itse laboratoriopäällikköä tai vastaavaa mukana. Kun tällainen tilanne tuli vastaan, kysyin ko. yrityksen laboratoriopäällikön nimeä/yhteystietoja. Voin siis lähestyä joko sähköpostitse tai puhelimitse ja tiedustella millaisia hommia yrityksessä olisi tarjolla vai onko tällä hetkellä ollenkaan.

Opiskelijana on hankala osata kuvitella mitä osaamista itsellä on, mutta kun on päässyt jyvälle, on taidot helpompi tunnistaa. Opitut alan taidot on myös osattava ajatella sovellettavaan  muotoon. Esimerkiksi, ehkä tulevaisuudessa sykemittariin halutaan yhdistää jonkinlainen biosensori? Varsinkin kun fitness ja itsensä mittaaminen tuntuvat olevan nyt trendi. Kemisteillä ja biokemisteillä olisi tässä sopiva rako lyödä hynttyyt yhteen insinöörien kanssa.

Loimu järjesti Oulussa samoihin aikoihin Pesti-päivien kanssa työnhakusaunan, jossa kannustettiin heittämään omia ideoita yritysten edustajille. Eli rohkeasti vain ehdottamaan mitä itse voisi tuoda yrityksen asiantuntijuuteen!

Muutamia aika selkeitä biokemisteille olevia ständejä olivat VTT ja PrintoCent, joka on sateenvarjo-organisaatio. Sen alle kuuluvat mm. Goodwiller Oy ja Ginolis, joissa käsittääkseni on biokemistejä töissä. Yleensä start upit ja pienet yritykset tarvitsevat opiskelijoita ja työntekijöitä yrityksensä kasvattamiseen, joten rohkeasti vain yhteyteen vähän tuntemattomampien yritysten kanssa! Joillakin yrityksillä oli selkeästi enempi tarvetta kemisteille, mutta täytyy muistaa, että biokemistit opiskelevat myös kemiaa, joten ei tarvitse hakiessa jämähtää siihen ettei ole kemisti! Esim. Yaralla on töitä näille.

Mutta en aio nyt jokaista yritystä tähän kirjoittaa, lopuksi mainittakoon, että joillain yrityksillä esim. Stora Enso, on omia graduate programmeja vastavalmistuneille, joissa voi opiskella lisää suoraan yrityksen tarpeisiin kohdentuen.

Toivottavasti näillä perusteilla jokainen biokemian opiskelija ottaa itseään niskasta kiinni ensi vuonna ja lähtee ennakkoluulottomasti Pesti-päiville. Parempi vielä, etukäteen yrityksiin tutustuneena! Kuten ei se tuleva puolisokaan niin ei se työpaikkakaan tule sinua kotiovelta hakemaan ;)

Työelämäterveisin,

Memmu

Ei kai sitä käy kieltäminen. Luonnontieteilijöillä on välillä tapana unohtaa, että tiedettä tehdään muillakin aloilla. Aika usein tulee lauottua aika ilkeitä kommentteja "huuhaa-tieteistä" ja morkattua toisten julkaisua. Anteeksi.

Mistäkö tämä tuli mieleen? Noh, tällä hetkellä edessäni on kaksi artikkelia ja kirjan kappale, jotka minun pitää lukea osana pedagogista kurssia. Ongelmana on, ettei minulla ei ole mitään kokemuspohjaa näihin enkä oikein osaa tuomita ovatko nämä pointit valideja. Yksi sosiologiaa opiskeleva kurssilainen sanoi olevansa täysin eri mieltä artikkelien kanssa. Nyökkäilin ja teeskentelin ymmärtäväni.

Olen nyt vieraalla territoriolla, mikä täytyy tietenkin jakaa muille!

University Teacher's View on the Distressing Elements of Pedagogical Interaction

Aino-Maija Lahtinen, 2017, Scandinavial Journal of Educational Research

Tästä tuli aika raskas blogiteksti. Taidan keventää sitä kissakuvilla.

Idea lyhyesti. Tässä artikkelissa tutkittiin yliopisto-opettajien negatiivisia kokemuksia ja tuntemuksia työstään. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa yliopisto-opettajaa, jotka olivat osallistuneet  yliopistopedagogiselle kurssille. Haatateltavia pyydettiin kuvailemaan 1. Heidän vuorovaikutussuhteensa normaalisti on opiskelijoiden kanssa, sekä 2. Minkälaiset vuorovaikutussuhteet he kokevat positiivisiksi ja mitkä negatiivisiksi ja minkälaisia tuntemuksia ne herättävät.

Tulokset: Negativisia kokemuksia aiheuttivat:

- Opiskelijat, jotka käyvät agressiivisksi kun saavat huonon koetuloksen

- Opiskelijat, jotka kyseenalaistavat kokeen arvostelun, opetuksen laadun ja opettajan arvovallan

- Se miten vaikea opiskelijoiden kanssa on kommunikoida. Kukaan ei katso silmiin, kukaan ei vastaa kysymyksiin, opiskelija ei selvästikään kuuntele...

- Tunne siitä, että opiskelijat odottavat luennoitsijan tietävän kaiken

Kommentteja. Niin. Opiskelijana ei aina tule mietittyä, että luennoitsijat ovat ihan oikeita ihmisiä.  Ihan ymmärrettää, että heille tulee stressiaä, ja ymmärrän aika hyvin stressin aiheuttajat.  Mutta onko kahdeksan ihmistä tarpeeksi kattava otanta? Vieläpä sellaisia, jotka on valikoitu pedagogiselta kurssilta. Artikkeli perusteli valintakriteeria "Tällä tavoi varmistettiin että heillä oli kiinnostusta ymmärtää ilmiötä". Öm... Eikö tässä ole riskinä että mukaan tulee vain yhdenlaisia ihmisiä? Seuraavaksi kirjoittaja myöntää että vain yksi haastatelluista oli mies. Kuinka paljon yliopisto-opettajista ylipäätään mahtaa olla meihiä? Pitäisikö tästä olla huolissaan? Naisilla saattaa olla ihan eri huolestumisen aiheet kuin miehillä.

Artikkeli antoi ymmärtää, että haatateltavat opettavat mieluummin massaluentoja, kuin tekevät pienryjmätyötä, koska se on henkisesti helpompaa. Olen itse aivan päinvastaista mieltä. Ajatuksena tuntuu kamalalta seistä satojen ihmisten edessä opettamassa.

Jännitteisyys opettajan ja oppijan vuorovaikuttussuhteessa

Maija Gerlander, Emma Kostiainen. 2005 Puheviestinnän vuosikirja

Idea lyhyesti. Kirjan kappaleessa käsitellään opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhdetta teoreettisesta näkökulmasta. Opettajan pitää saada tieto siirtymään oppijalle, mikä voi olla välillä vaikeaa. Artikkeli myös pohtii esimerkiksi, voivatko opettaja ja oppija olla ystäviä, koska opettajalla on enemmän auktoriteettiä. Toisaalta jos opettaja on täysin kylmä ja tunteeton, oppiminen on vaikeaa.

Kukapa ei kaipaisi muutamaa kissakuvaa tämän jälkeen.

Kommentteja. Piti googlata "relationaalinen dialektiikka","konstittiivinen prosessi",  "instrumentaalisuus" ja "didaktinen".

Suora sitaatti. "Viestintää tarkastellaan konstituuvisena prosessina, jossa henkilöt ja suhteet, kuten opettaja ja oppija, eivät ole analyyttisesti erotettavissa viestinnästä erillissinä entiteetteinä, vaan ne ovat vuorovaikutuskäytänteissä syntyviä, ylläpidettäviä ja muuttuvia vuorovaikutusidentiteettejä, positioita."

Tiedän, että tieteen englanti on välillä vaikeaa, mutta tuon lausehirviön jälkeen mikä tahansa muu on selkeää.

Teksi ei ollut niin turha, miltä kuulostaa. Omalla kohdalla mietin ohjaajan ja ohjattavan välistä suhdetta. Onko ok lähteä kaljalle ohjaajan kanssa? Toisaalta ollaan työkavereita, toisaalta ohjaajan pitäisi antaa palautetta ohjattavan työstä. Siinäpä pohdittavaa, jos kukaan gradulainen erehtyy lupautumaan minun avuksi.

Professionaalisten veistintäsuhteiden ääriviivoja

Marja Gerlander, Pekka Isotalus, 2010, Puhe ja kieli

Idea lyhyesti. Artikkeli käsittelee ihmisten välisiä vuorosuhteita, jotka liittyvät ammatinharjoittamiseen. Esimerkiksi lääkäri-potilas, opettaja-oppilas, esimies-alainen. Kaikista mainitaan, että välillä on vaikea säädellä yksityisyyttään. Toisaalta työtä pitää pystyä tekemään objektiivisesti, toisaalta potilaalle/asiakkaalle/alaiselle pitää tulla tunne siitä, että häntä kuunnellaan.

Kommentteja. Tämä artikkeli herätti aika samoja ajatuksia kuin edellinen ote kirjasta. Kuinka kaveri voin olla oman ohjaajani tai mahdolisen oman ohjattavan kanssa. Olen lähdössä kohta työmatkalle, jonka aikana jaan hotellihuoneen ohjaajani kanssa. Missä vaiheessa alkaa mennä kiusalliseksi?

-Niina

Kuinka piirtää Golgin laite... Powerpointissa?

Koska ikinä ei voi tietää jos joku kaipaa tällaista. Varsinkaan jos olet kuten allekirjoittanut ja osaat jotakuinkin piirtää mallista mutta et osaa käyttää mitään fancya kuvankäsittelyohjelmaa kuten Photoshoppia - älä huoli, ihan perus Powerpointin työkaluilla voi piirtää ja rakentaa erilaisia kaavioita ja kuvia yllättävän hyvin!

Let's get started!

Ekanakin avataan Google-sedän hakupalvelu ja haetaan kuvia Golgin laitteista referenssiksi. Inspiraatio on tärkeää, you know. Hmm-m, aika monet kuvat esittää Golgin laitteen punasävyisenä, miksiköhän? *pikagoogletus* Ah, koska histologiassa perinteisesti käytetään punaista väriainetta (Neutral red) värjäämään lysosomit ja Golgin laitteet soluissa. Check. Aina oppii uutta.

Kunhan tarvittava inspiraatio on hankittu avataan Powerpoint, valitaan tyhjä esitys (ellet nyt välttämättä halua jonku taustan jo tässä vaiheessa) ja poistetaan avautuvasta ikkunasta otsikko- ja alaotsikkolokerot.

Sitten aletaan luonnostelemaan. Golgin laitehan on siis vaan kasa poimuttunutta solukalvoa ja useimmiten siitä esitetään poikkileikkaus. Minusta on jotenkin helpointa aloittaa tästä poikkileikatusta, "päällimmäisestä" osasta, koska sen avulla voi määritellä lopullisen Golgi-piirroksen koon. Piirrämme siis läjän nakkeja, jotka on kasattu toistensa päälle ja joiden päät ovat keskikohtia pulleampia (kuvittele että puristat kasaa keskeltä!). Mukaan voi lisätä pari vesikkelipalluroa.

Piirtämiseen käytin Scribble-työkalua piirtovalikosta. Powerpoint piirtää ainakin minulla luonnostaan kaiken sinisellä, joten helpointa on lopuksi valita kaikki kuvassa olevat elementit (ne nakit ja pallurot) joko klikkailemalla kaikki valituksi pitäen samalla Shiftiä pohjassa tai maalaamalla koko alueen pitämällä hiiren vasenta näppäintä samalla pohjassa ja valitsemalla jonkin tumman värin ylälaidan Shape fill-kohdasta. Samalla voi laittaa jo tässä vaiheessa reunojen ( Shape Outline) kooksi 3pt ja väriksi valkoinen tai muu vaalea väri.

Scribble-työkalulla jatketaan ja minä tein tässä vaiheessa koko alimman kerroksen eli ulkoreunat. Yläreunalla ja sivuissa reunat voivat mukailla aiemmin piirrettyjen nakkien reunoja mutta alalaidassa kannattaa jättää hyvin väliä nakkien ja alareunan väliin ja tehdä reunasta mahdollisimman epätasainen piirtäen pehmeitä kaaria.

Väri pitää taas valita ylävalikosta, tällä kertaa joku perussävy käy hyvin. Viimeisin piirros tulee myös aina automaattisesti päällimmäiseksi, mutta klikkaamalla sitä hiiren oikealla painikkeella pääsee valitsemaan Send to Back-toiminnon, jolla tämä piirros siirtyy aiemmin piirrettyjen nakkien alle.  

Jotta saadaan vähän kerroksellisuutta kuvaan niin piirretään muutama  aaltomainen täplä scribble-toiminnolla lähimpänä olevien nakkien alle. Väriksi voi näille valita jonkin kivan, aiempaa sävyä vaaleamman sävyn (koska ne ovat kuvassa "edempänä"). Nämä pitää taas kikkailla Send to Back(wards)-toiminnolla aiempien nakkien alle.

Tadaa, Golgisi on valmis! HC-taktiikkana voit vielä klikkailla eri osia piirroksestasi hiiren oikealla näppäimellä ja valita Format Shape-valikosta vaikka mitä hauskaa. Voit vaikka tehdä eri kerrokset erilaisilla kuvioilla tai täyttää gradienttien avulla jne.

This isn't even my final form!

Sosiaalinen elämä Histonin jälkeen

Kerran histoni, aina histoni

Vuoden ensimmäisessä blogikirjoituksessa mietitään, että onko elämää Histonin jälkeen? Jos käydään läpi nämä Henulla ja Memmulla uuden vuoden postauksessa esille nousseiden sosiaalisten muutosten isoimmat kohdat ja löydetään vastaus kysymykseen.

1. Kaveripiiri

Opintojen alussa Histonissa on kaikki/suurin osa samassa tilanteessa ilman kavereita (tai vanhemmat opiskelijat tiedostavat tämän fukseista). Histonissa on pienet ja lämpimät piirit eli tutut ihmiset ja kaverisuhteet. Aina löytyy joku kiltahuoneelta lenkkikaveriksi tai vaikka elokuviin ja killalla on oma liikuntavuoro. Allekirjoittaneet yhdessä blogin muiden kirjoittajien kanssa pitivät myös ompeluseuraa jonkin aikaa ja yhdessä on tullut grillailtuakin.

vs.

Uudessa työpaikassa ja kenties uudella paikkakunnalla työkavereiden elämä on jo vakiintunutta ja tarvetta uusille ystäville ei ole. Perhe ja omat harrastukset vievät työkavereiden vapaa-ajan, joten ei ole samanlaista mielenkiintoa tutustua ja nähdä vielä vapaa-ajalla. Poikkeuksiakin toki on. Jos ei tunne työpaikalta tai paikkakunnalta ketään, niin kavereiden saamisen eteen täytyy tehdä paljon töitä.

Lisäksi, jos lähtee ulkomaille asumaan, on paikallisiin tutustuminen huomattavasti hankalampaa kuin muihin ulkkareihin. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta valitettavasti muut ulkkarit eivät välttämättä asetu aloilleen ja silloin juuri saamasi ystävät saattavat vaihtaa maisemaa hetken kuluttua.

2. Sosiaalinen ympäristö

Histonissa kaikki ovat biokemian opiskelijoita ja viimeistään kiltahuoneella hengailun seurauksena sinut aivopestään samaan härskiin läppään ja tutustutetaan meemeihin, jotka kaikki kiltalaisesi tietävät. Biokemma ja muut vitsit uppoavat aina kanssaolijoihin. Vanhempana opiskelijana pääset myös jakamaan viisauttasi (yleensä myös pyytämättä) nuoremmille opiskelijoille, koska kokemuksesta tiedät jo enemmän. Histoneilta myös kehtaa kysyä pöljiäkin kysymyksiä tai mielipiteitä.

vs.

Työkavereilla on erilainen tausta kuin itselläsi. Vitsit eivät aina aukea, mikä saattaa aiheuttaa nolouden tunteita. Uusimpana työpaikalla tunnet olosi "junnuksi", kun Histonissa tiesit tosi paljon asioita ja töissä kaikki on vielä uutta. On olemassa pieni kynnys, että kehtaako kysyä pöljältä tuntuvia perustavanlaatuisia kysymyksiä (joita lopulta kuitenkin kehtaa, jos ei itse osaa vastata). Uutena sinua saatetaan myös neuvoa kysymättäkin, eikä välttämättä oleteta osaavan niin paljoa (mikä on toisaalta kivaa ja turvallista, toisaalta saattaa joskus tulla omista taidoista hieman vähätelty olo).

Tämä kuva ei ole lavastettu. Haalarit pölyttymässä kaapissa.

3. Jotain positiivista (opintojen jälkeenkin)

 

Histoni on todella hyvä ja tärkeä tukiverkko opintojen ajan ja vaikka elämä muuttuu paljon sen jälkeen, niin vastassa on hyviäkin juttuja. 

Työpaikalla tapaa ihmisiä, jotka ovat opiskelleet erilaisia juttuja ja tuovat uutta näkökulmaa tutkimuksen tekemiseen. Viimeistään töissä oppii selvittämään enemmän juttuja itsenäisesti, sillä vastuun tuntee ja kantaa helpommin työympäristössä. Kiltikselle oli joskus turhankin helppo jäädä lojumaan tekemättä mitään järkevää, vaikka olisi oikeasti voinut hyödyntää luentojen välisen ajan jne.

Myös työpaikan ulkopuolella tapaa uusia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole akateemisia, ja he tuovat eri tavalla näkökulmaa elämän eri asioihin. Tietenkin Histonista syntyneet läheiset ystävyyssuhteet kestävät opintojen jälkeenkin, vaikkei enää voikaan viettää niin tiiviisti aikaa yhdessä. <3

Rohkaisu valmistumista lähestyville ja graduansa eri paikkakunnalla tekeville: rohkein ja avoimin mielin uutta kohden, kaikki meistä valmistuvat joskus ja aloittavat työuransa! Histonista saatu tukiverkko kantaa opintojen jälkeenkin.